Työnhaku osa I

Työmarkkinat käyvät Lontoossa kuumana (kuten kuulemma Suomessakin). Yksi hyvä tapa lähestyä työnhakua on lähettää CV mahdollisimman moneen työnvälitystoimistoon. Välittäjät voivat saada uudelta työnantajalta jopa 20-25% rekrytoitavan vuosipalkasta. Rahallinen insentiivi on siis merkittävät ja motivoi välittäjiä yrittämään kaikkensa.

Tosin jotkut näistä ei vaan osaa lopetaa ajoissa. Allaoleva kaverini lähettämä viesti on yksi esimerkki miten aggressiivisimmista tyypeistä voi yrittää päästä eroon:

Hi XXX you complete retard.

I've emailed you about 5 times asking to be removed from your database but you continue to send me more bulk emails about irrelevant jobs when I keep telling that I am not looking for work. Why the f**K would I want to work in Winchester when I live in London anyways? What is it you don't understand?

STOP SENDING ME RUBBISH BULK EMAILS AND REMOVE ME FROM YOUR DATABASE!


XXX

Meluhaitta

Liikenteen melu muodossa tai toisessa voi olla merkittävä ongelma suurkaupungissa asuessa. Esimerkiksi edellisseen kämppään kuului Heahtrow:lle lentävien koneiden pörinä. Tämä alkoi joka aamu kello 06.30 ja jatkui aina iltamyöhään.

Jostain syystä lentoliikennettä ei nykyisessä lokaatiossa huomaa. Sen sijaan vilkkaasti liikennöity katumme aiheuttaa pientä päänvaivaa. Erityisen ongelman muodostaa talon edessä oleva suojatie, joka on rakennettu hidastetöyssyn päälle. Tämä on hienoa jos on jalankulkija. Ongelma jos asuu töyssyn vieressä. Bussit ja rekat eivät hirveästi töyssyn kohdalla hidastele ja tämä saa meidän koko talon tärisemään. Onneksi nukun niin sikeästi, ettei seinien heilunta juuri hetkauta.

Ikävää tämä on vain televisiota katseltaessa. Ei ole kivaa jos antennin tärinä sumentaa kuvan ja missaa Prison Breakin viimeisimmän känteen.

Banksy

Tarkkaavaisimmat hesarin lukijat saattoivat huomata eilisessä lehdessä jutun englantilaisesta graffititaitelijasta Banksystä: "Satojentuhansien arvoinen graffiti tuhottiin Lontoossa".

Banksy on tämän hetken ehkä kuuluisin nykytaiteilija Englannissa. The Sunday Times vertasi häntä Damien Hirstiin huhtikuun alun numerossaan. Kumpikaan ei ole vain tyytynyt tekemään loistavia taideteoksia, vaan ovat myös määrittäneet mitä taiteilijat ovat ja tekevät.

Bansky aloitti uransa maalaamalla Bristolin maaseudulla mm. lehmiä ja sikoja. Mutta on myöhemmin uransa aikana tehnyt lukuisten poliittissesti kriittisten graffitien (esim. pommia halaava tyttö tai naisen kasvojen päällä istuva kuningatar) ohella "terrori-iskuja" taidegallerioihin viemällä esille omia teoksiaan. Kohteina ovat olleet niin Brittish Museum kuin Louvrekin. Muita tempauksia on ollut vaaleanpunaiseksi maalatun elefantin tuominen oman taidenäyttelynsä avajaisiin Kaliforniassa ja graffitit Israelin ja Palestiinan välisellä turvamuurilla. Katso videoreportaasti viimeksimainitusta.

On jotain hienoa maassa, joka on tarpeeksi liberaali arvostaakseen nimettömänä pysyvää graffititaitelijaa. Jopa siinä määrin, että hänen teoksistaan maksetaan satojatuhansia puntia. Vaikka töistä maksetut summat ovatkin jotenkin ristiriidassa Banksyn ajaman "epäkaupallisuuden" kanssa...

Helsingissä graffitit nähdään edelleen ympäristöä pilaavana töhryinä. Itäväylääkin koristaneen teokset piti maalata piiloon osana kaupungin nollatoleranssia.

Linkki juttuun Sunday Timesissa. Teksti löytyy sivun lopusta.

Royal Borough of Kensington and Chelsea

Päiväkävelyt eri kaupunginosissa ovat lempiajanviettotapojani sunnuntaisin. Jokainen kaupunginonsa ("Borough") on kuin oma pieni kylänsä.

Tänään pyörin Kensingtonissa & Chelseassa joka on UK:n rikkain alue. Tän tajuamiseen ei kyllä tarvitä mitään kummempaa päättelykykyä. Parin tunnin aikana näin yhden limusiinin, kaksi Rolls Royceä, muutaman Lamborghinin ja 4 Ferraria.

Paikallisia autointoilijoita palvelee Lamborghinikauppa aivan South Kensingtonin asemaa vastapäätä.

Old Brompton Roadia hieman alaspäin on Ferrari ja Maserati-liike

Lopuksi tyyppillinen näkymä Chelseasta. Ferrari parkkeerattu Audin ja BWM:n (?) väliin.

Käsilaukun pidike

handbag holder.

Tää on loistava keksintö ja ilmeisesti viimeisintä huutoa Espanjassa. Ideana on laittaa kuvassa näkyvä vaaleanpunainen kukkajuttu pöydänreunalle ja asettaa käsilaukkku roikkumaan siitä lähtevästä koukusta. Näin laukku ei pöyri missä sattuu, vaan on koko ajan lähellä olematta kuitenkaan tiellä. Todella hyvä tapa taistella baareissa pyöriviä varkaita vastaan.

Friggin' boiler

Ei taida löytyä tästä maasta asuntoa, jossa toimisi veden lämmitys. Kuumavesisäilö vuotaa kuin seula, niin kadulle, kuin suoraan kylpyhuoneeseen. Ollaan siinä pisteessä, että sitä voi pitää päällä vain suihkua ottaessa.

Vuokraisäntää ei tunnu hirveästi kiinnostavan. Onneksi se sentään korjasi pesukoneen.

Paras ohje mitä olen saanut asuntoa etsittäessä onkin varmistaa aina ensiksi, että suihkussa on riittävä vedenpaine ja että vesi pysyy lämpimänä yli 30s.

Queenstown Road's Afrosolutions

Muutin uuteen asuntoon ennen pääsiäistä. Tää oli ehkä paras veto sitten Lontooseen tulon.



Syyskuussa olin vuokrannut massivisen kokoisen huoneen aivan Battersea Parkin vieressä. Alue oli kuitenkin täysin kuollut. Jossain vaiheessa päätettiinkin kahden silloisen kämppiksen kanssa kokeilla jos löydettäisiin kodikkaampi asunto Claphamista, joka on erityisesti nuorten sinkkujen suosiossa.

Onneksi asuntomarkkinat ovat Lontoossa tehokkaat ja kalustettuja huoneistoja on tarjolla paljon. Vain viikko ennen kuin olin lentämässä pihalle edellisestä kämpästä, onnistuttiin solmimaan vuokrasopimus vastarempatusta asunnosta Claphamissa.

Alue on todellakin aivan loistava. Samassa korttelissa on 5 ravintolaa ja take-away paikkaa ja 500 metrin säteellä löytyy 6 klubia. Vähän kuin asuisi Vaasankadulla ilman prositoituja ja kadulla makaavia humalaisia.

Ikävä kyllä alakerran Afrosolutions hiustarvikeliike on juuri lopettanut. Nyt joutuu shampoot ostaa vähän kauempaa.

95% täynnä vai 5% tyhjä?

Pubit ovat tärkeä osa brittikulttuuria. Tämä sosiaalisen elämän linnake on häväisty. On käynyt ilmi, että jopa yksi neljästä tuopista UK:ssa on alle 95% täynnä! Kaikki Real Alen ystävät voivat käydä allekirjoittamassa vetoomuksen täysien tuoppien puolesta.

Nyt kun vielä saataisiin vastaava kansanliike aikaiseksi Suomessa...

Piknik in Battersea Park

Vuoden 2007 piknik-kausi on virallisesti avattu. Viikonloppuna oli 25C lämmintä. Otettiin kaikki irti hyvistä ilmoista makaamalla koko lauantai puistossa.

Pakomatka lähipuistoon on paras tapa unohtaa loputtomalta tuntuvat työmatkat. Luontoa ei löydy samaan malliin kuin Helsingistä, mutta asiat voisivat olla myös huonomminkin. Vain 15min kävelymatkan päässä on ehkä Lontoon paras puisto - Battersea Park. Yhdellä laidalla on Thames ja jättimäinen Buddhapatsas (?), toisella kaunis lampi.

Kuvassa muutamien kavereiden kanssa maistellaan auringossa sulaneita juustoja ja kuunnellaan elektrohousea

Coke crazed camel ate my grannie

Lontoosta löytyy ainakin 4 keskenään kilpailevaa ilmaisjakelulehteä. Työelämässä oleville nuorille (niin kutsut Young Professionals) suunnattu London lite on oikeasti hyvä (jos artikkelit yöelmästä ja musiikkitrendeistä kiinnostavat). Ikävä kyllä Clapham Junctionilla (mistä otan junan duuniin) on jaossa vain paikallinen Metro-lehti. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa Helsingissä jaettavaan versioon. Täkäläisestä lehdestä löytyy vain muutama sivu oikeita uutisia ja tietysti useita sivuja jalkapallosta. Loppu onkin omistettu juoruille. Esimerkiksi tiistain lehdessä oli iso uutinen Paris Hiltonin pakaroista. Kuvien kera.

Oma lukunsa on tietenkin puhdas ”roskalehdistö”. Hyvänä esimerkkinä on Daily Sport. Nimessä esiintyvän urheilu-sanan ei pidä antaa hämätä. 60 sivusta max 5 on omistettu jalkapallolle. Loppu on melko suoraa pornoa. Väliin on tungettu muutama ”uutinen”. Kuten juttu kamelista, joka oli kokaiinipäissään puraissut pahaa avistamattoman brittituristin isoäidiltä kasvot irti Egyptissä. (Itsehän en moiseen roskaan koskisi, ellei kämppikseni kantaisi kotiin. Tällöin olen puhtaasti akateemisen mielenkiinnon innoittamana päätynyt tutkimaan lehteä).

Ovatko tulevaisuudessa kaikki lehdet ilmaisia

ipod reivit

Reivikulttuuri on kokemassa uutta nousua. Lontoon uusin villitys on "ipodreivit". Viime keskiviikkoiltana 4000 ihmistä ilmestyi yllättäen Victoria stationille. Treffit oli sovittu etukäteen internetissä. Tasan klo 18.53, eli pahimpaan ruuhka-aikaan, kaikki vetivät esiin ipodinsä ja alkoivat tanssimaan kuulokkeista tulevan musiikin tahtiin.

Alla linkki kännykkäkameralla videoon. Ensi kerralla ehkä minun itse kuvaamaa materiaalia.



Nykyaikaista yhteisöllisyyttä. Ihmiset kokoontuvat yhteen, mutta eivät voi kuunnella samaa settiä. Tai ehkä tää on vain tapa jakaa oma musiikkikokemus muiden kanssa.

London calling

Muutin viime syyskuussa Lontooseen. Alku teki tiukkaa. Mutta kun pari kuukautta sitten (vastoin kaikkia odotuksia) sain gradun valmiiksi, olen ehtinyt tutustumaan kaupunkiin paremmin. Lontoo on todella siisti mesta.

Jengi on kysellyt paljon miltä elämä on maistunut ja olenko viihtynyt. Aika montaa opiskelukaveria tuntuu myös kiinnostavan Cityn työmahdollisuudet. Ajattelin, että parhaiten pystyn vastaamaan kirjoittamalla päiväkirjaa arjesta, uusimmista trendeistä ja kaikesta minkä takia Lontoo on juuri tällä hetkellä mulle paras paikka asua. Unohtamatta tietysti puolia, jotka koettelevat mun mielenterveyttä ja saavat tän välillä muistuttamaan maanpäällistä helvettiä.

Samuel Johnson sanoi, että "when a man is tired of London, he is tired of life." Työsopimus on sitonut mut tänne vielä vähintään 1,5 vuodeksi. Täytyy toivoa, etten kyllästy kumpaakaan ennen sitä.