Joulun ostoskausi avattiin virallisesti varaamalla joulukuun ensimmäinen lauantai Bond, Regent ja Oxford Streetit jalankulkijoille.
Regent Street
Regent Streetilla vallitsevaa kaaosta voi paeta Libertyn suojiin. Tämä vuonna 1875 perustettu tavaratalo on eräs Lontoon ikoneja. Nykyiset toimitilat rakennettiin 20-luvulta kahdesta laivasta sadulla puutavaralla. Kaunein näkemäni tavaratalo.
Lontoon kommaripormestarin Ken Livingstonen säädettyä keskustassa ajaminen rikollisen kalliiksi, on pyöräily kokenut uuden renesanssin. Ruuhkamaksun ansiosta pyöräily on lisääntynyt Lontoossa jopa 50%.
Hyvä keino erottua tavallisista työmatkailijoista ja kaiken maailman jopokuskeista on porhaltaa pyöräkaistaa pitkin sirkuspyörästä kehitetyllä katuversiolla.
Seuraava video demonstroi miten tämä onnistuu Manhattanilla.
Mistä ostaa
Unicycle.org
Hassu juttu kävi kaverille. Se poimittiin kadulta malliksi maailmanlaajuiseen mainoskampanjaan. Tää on siistii ja toistaiseksi helpoin kuulemani tapa saada duunia tässä kaupungissa.
Ei niin siistiä on se, että tän äijän naamaa näkyy valtavassa julisteessa suoraan mun huoneen ikkunasta.
The new commuter belt
"When you think of the commuter belt around London you don't immediately think of Barcelona, Marrakech and Tallinn
But a future-gazing report suggests that we could see a new type of commuting - where large numbers of people work in the UK but live overseas.
By 2016, there will be 1.5 million people working in the United Kingdom but living overseas, using Heathrow, Gatwick and Stansted as commuter terminals - predicts a report from the Future Forum, set up by travel firm Thomson."
Edellisen artikkelin perusteella yhä useamman ennustetaan ratkaisevan aikaisemmin mainitsemani ongelmat asuin- ja elinkustannuksissa asumalla Keski-Euroopassa, tekemällä töitä kotoa ja matkustamalla toimistolle Lontooseen vain kuin on pakko. Esimerkiksi Barcelonasta tai Berliiniista voi saada lennot Lontooseen halvemmalla kuin mitä maksaa kahden tunnin junamatka Yorkista tai junalippu ruuhka-aikaan Cityyn jostain Lontoon nukkumalähiöstä.
Toisaalta jos jo asuu Lontoossa ja joutuu matkustamaan kauaksi töihin, niin voi säästää rahat viikonloppumatkalle jäämällä kotitoimistolle pariksi päivää. Ja vaikka York olikin kiva paikka, niin viikonloput Barcelonassa ja Berliinissä ovat olleet vielä hauskempia.
Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa etsimään kakkosasuntoa jostain lämpimästä. (Mihin äiti luultavasti ehdottaa Helsinkiä...)
Remember, remember the Fifth of November,
The Gunpowder Treason and Plot,
I know of no reason
Why Gunpowder Treason
Should ever be forgot.
Vuonna 1605 katolinen terroristi Guy Fawkes jäi kiinni parlamentittalon kellarista 36 ruutitynnyrin keskeltä palava soihtu kädessään.
Tämän nk. ruutisalaliiton paljastumisen vuosipäivää vietetään tänään räjäyttämällä ilotulitteita ja polttamalla Guy Fawkes-nukkeja.
Onkin hyvä muistaa, että jihadisteja ja terrorismia on ollut tässä kaupungissa jo kauan ennen 7/7/2005 tehtyjä pommi-iskuja.
Näin USA:n asuntomarkkinoiden romahdettua on kiva laittaa tilanne perspektiiviin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Isossa-Britanniassa asuntojen hinnoissa on jo 40% ilmaa. Tämä on huomattavati enemmän mitä USA:ssa ennen nykyistä kriisiä. Lontoossa hinnat ovat nouseet pilviin ja tavalliset työssäkäyvät ihmiset ovat jo kauan sitten hinnoiteltu ulos markkinoilta. Usein ainoa mahdollisuus hankkia oma kiinteistö on siirtyminen lähiöihin tuskallisen työmatkan päähän keskustasta.
“People doing ordinary jobs, like firefighters, cannot afford to live in London,” says Chris Hamnett, a sociologist. The city now has a commuting zone stretching about 80 miles (129 km).
Economist Special Report on Financial Centers
Lehdissä mainostetaakin asuntoja "vain" 60-75 minuutin junamatkan päästä Lontoon päärautatieasemilta. Ja tämän päälle pitää laskea usein vielä metromatka kaupungin sisällä...
Ellei nauti Cityn palkkatasoa, keskusta-alueelle jääminen tarkoittaa ahtautumista kalliiseen kimppakämppään. Halvimmillaan asuttavan huoneen turvalliselta alueelta saa alkaen n. 400 punnalla (570€), mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä tai suosittuilta alueilta tämä maksamaa paljon enemmän.
Uusin trendi päästä kiinni ensimmäiseen asuntoon keskusta-alueella on ostaa kimpassa sukulaisten tai kavereiden kanssa. www.sharetobuy.com
Yksi syy asuntojen hintojen nousulle on ns. buy-to-let. Yli puolet asunnoista menee kiinteistösijoittajille edelleen vuokrattavaksi. Rikkaat ulkomaalaiset hankkivat mielellään myös sijoitusasuntojen lisäksi kakkosasunnon keskustasta nostaen näin kaikkein kalliimpien asuntojen hintoja. Toisaalta Cityn pankkiirien naurettavat palkat nostavat myös keskimääräisen asunnonetsijän ostovoimaa.
Eräs amerikkalainen kollega kehuskeli kuinka Teksasista saa jo puolella miljoonalla dollarilla luksususvillan ja ison pihamaan. Samalla hinnalla (eli n. 250 000 punnalla) ei saa nykyisiltä kotikulmilta välttämättä edes yksiötä. "Though, this is because nobody wants to live in Texas."
Asuntojen hintalaskuri BBC:n sivuilla kertoo, että nykyisellä asuinalueellani (Wandsworth) kodille tulee keskimäärin hintaa 451 449 puntaa (n. 640 000€). Lopun ajat ovat pakosti lähellä. Toistaiseksi kuitenkin vielä joka aamu kävellessäni rautatieasemalle ohitan 20 kiinteistönvälittäjää. Ja uusia toimistoja avautuu koko ajan.
London and Monaco are Europe’s most expensive cities for residential property buyers
Mielenkiintoistia uutisia Google Street View:n ystäville. Googlen kuplat on nähty kuvaamassa nyt myös Lontoon katuja.
Palvelun ideana on, että karttaa klikkaamalla saa panoraamakuvan siitä miltä paikka näyttää katutasosta. Googlen sivuilla loistava esimerkki miten homma toimii käytännössä.
Britit ovat uskomattoman vainoharhaisia kaikkesta mikä muistuttaa etäisesti Ison Veljen valvonnasta. Luonnollisesti uusien kameroiden ilmestyminen katukuvaan ei ole aiheuttanut hirveästi innostusta.
Citystä tulevat työmatkalaiset ovat juuttuneet ruuhkaan, koska yksi pääväylistä on suljettu "due to a police incident".
Tuoreen tutkimuksen mukaan Lontoon liikenne on Euroopan hitainta. Keskinopeudeksi mitattiin vain 19km/h. Vaikka Moskova luultavasti oli tutkimuksen ulkopuolella, ei tulos ole silti mitenkään imarteleva.
4 vuotta sitten Lontoon pormestari Ken Livingstone päätti asettaa keskustaan ruuhkamaksun vähentääkseen yksityisliikennettä. Vastapainona bussilinjoja ja -vuoroja lisättiin. Lopputulos ei näyttäisi kuitenkaan olevan halutun kaltainen.
Ruuhkamaksualuetta ollaan juuri laajentamassa, jolloin myös yhä useampi autoilija saa 90% alennuksen asuinalueensa perusteella. Veikkaan, että yksityisautoilu vaan lisääntyy.
Fabric aloitti oman podcastin. Klubi on kuuluisa musikiistaan ja lattiaan upotetuista bassoelementeistä, joiden avulla biitin tuntee kirjaimellisesti selkärangassaan. Jäsenet saavat kuukausittain mix-CD:n, joka antaa hyvän katsauksen siitä mikä on kuuminta hottia urbaanissa musiikissa.
Miksauksiin verrattuna podcastin tarjonta näyttäisi olevan paljon laajempi. Ideana on pyytää tiskijukkia soittamaan musiikia, joka on tehnyt heihin vaikutuksen (vähän kuin Radio Helsingin levylaukku). Ensimmäinen lähetys Craig Richardsilta on varsin lupaava yhdistelmä kappaleita 30-80-luvuilta. Mukana on mm. rythm & bluesia, Cassius Clayn (myöh. Muhammed Ali) runo ja ranskalaista elektroa.
Satunnainen ohikulkija: "Here goes the neighbourhood"
(Plakaati seisoo 100m kotioveltani)
Karibialaisen yhteisön suosimassa pubissa oli näemmä ammuskeltu. Kyseessä oli joko paikallisten jengien välienselvittely tai joku oli vihdoinkin saanut tarpeekseen pubin vakio-ohjelmaan kuuluvasta kara"yo"ke-illasta.
Oli syy mikä tahansa, viimeisimmät tilastot ovat surullista luettavaa.
Young gun crime in London soars
"The number of shootings and murders involving people aged under 20 in London's black community, has more than doubled in the past four years."
Parhaillaan on käynnissä Lontoon filmifestivaalit. Paikkoja on vielä jäljellä useisiin näytöksiin. Ajattelin hyödyntää muutamien lomapäivien tarjoaman mahdollisuuden käydä jossain päivänäytöksessä.
Useimmat The Timesin suosittelemista elokuvista esitetään joko sopimattomana ajankohtana, tai sitten esitykset ovat jo loppuunmyytyjä. Ainoa jäljellä oleva vaihtoehto suosituksista on kohtuullisen oudon kuuloinen dokumentti zoofiliasta ja miehestä joka kuolee sisäiseen verenvuotoon harrastettuaan seksiä hevosen kanssa...
Tavallinen sukeltaminen, kiipeily ja laskuvarjohyppy ovat niin last season.
Extreme ironing on tällä hetkellä kovin juttu kaupungissa. Sitä on ehdotettu jopa korvaamaan melonta vuoden 2012 Lontoon olympialaisissa.
Lämmin vesi alkoi taas temppuilemaan. Olin matkoilla, kun toinen kämppis lähetti hermostuneen viestin, että suihku oli muuttunut jäätäväksi.
Palattuani kotiin oli siis jälleen luvassa pesu +4-asteisella vedellä. Kylmän suihkun voisi just kestää. Mutta koska myös patterit ottavat veden samasta hemmetin boilerista, seurauksena myöskään lämmitys ei toimi ja kylpyhuoneen lämpötila oli laskeutunut ulkoilman tasolle (myöskin +4C).
Mitä tapahtui viimeksi:
1. Vuokraisäntä väitti hoitavansa homman ja sanoi vakuutusten olevan kunnossa
2. Korjaajat tulivat ja joutuivat tilaamaan rikkoutuneen osan
3. Korjaajat eivät koskaan palanneet. Vasta kysyttyämme syytä, he ilmoittivat, etteivät vakuutus korvaa mitään
4. Vuokraisäntä väitti korjaajien valehtelevan
jne.
5. Lopulta, kun päätimme hoitaa homman itse ja vähentää kulut vuokrasta, korjaajille kesti vielä kolme käyntiä ennen kuin saivat asennettua oikean osan.
Koko prosessiin meni kuukausi...
Meidän vuokraisännällä on kuitenkin pokkaa heilutella meille vakuutusta, joka on päivätty kuukausi edellisen episodin jälkeen ja valittaa, että meillä ei ollut oikeutta vähentää korjauskuluja vuokrasta. Viimeksi keskusteltuani hänen kanssaan asiasta, hän lopetti puhelun lyömällä luurin korvaani.
Koska emme tällä kertaa halua odottaa marraskuuhun ilman lämmintä vettä ja lämmitystä, päätimme jättää vuokran maksamatta niin kauan kuin korjausta ei kuulu. Onneksi ongelmat alkoivat tällä kertaa ennen maksupäivää.
Lain mukaan vuokraa ei tietenkään saa jättää maksamatta. Mutta tämä on kuitenkin yleisin saamamme ohje...
Shelter.org.uk selostaa hyvin vuokranantajien ja vuokralaisten vastuut. Suosittelen sivustoa kaikissa UK:ssa asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa.
En malta odottaa kohta alkavia lomia. Toivon löytäväni jonkun sivistyneemmän ja lämpimämmän paikan. Skotlanti?
Kaveri kävi joidenkin bisnestuttujensa kanssa Piccadilly Circuksella yhdessä "Gentelmen's clubissa". Heidät ohjattiin pöytiin, tarjoilija toi shampanjaa ja ukrainalaiset naikkoset ilmestyivät pyörittämään takapuoliaan. Riemu oli korkeimmillaan.
Paikka meni kuitenkin pian kiinni ja tarjoilija kiikutti laskun pöytäään: "that'll be nine sixty, sirs". Kaverini ihmetteli miten pullo kuplivaa voi maksaa vain 9,60. Väärinkäsitys korjattiin nopeasti. Laskussa luki 960 puntaa. Tämä kaikki pöydästä, pullosta shampanjaa sekä 45 minuutista naisten seurassa.
Onneksi Cityn pankeille kohtuus ei kuulu sanavarastoon. Firman piikkiin voi siis laittaa kaikenlaista asiakastapaamisten nimissä.
Tarinan opetus on, että strippaajien aika täytyy olla tuhottaman arvokasta. Jos joku haluaa kokeilla uran vaihtoa, strip-recruit etsii koko ajan uusia lahjakkuuksia.
Kerroin joskus aikaisemmin Lontoon olemattomasta hiekkarannasta. Hiekkalinnojen ohella rannalla on myös bileitä. Ikävä kyllä tänä lauantaina en voinut liittyä mukaan, koska Leijonakuningas odotti West Endissä.
Alla olevassa videossa bileiden järjestäjät lämmittelevät ensimmäisten juhlijoiden vasta saapuessa paikalle.
Joo, joo. Lupaan opetella ottamaan pidempiä videoita...
Syötiin lounas Borough Marketilla. Tämä on niitä harvoja paikkoja Englannissa, missä saa varmasti tuoretta ruokaa. Ruokakaupoissa kun on yleensä tarjolla vain hyllykilometreittäin pakastesafkaa - yök!
Kauppatori perustettiin samaan aikaan, kun roomalaiset rakensivat ensimmäisen London Bridgen Thamesin yli. Nykyisin Borough Market on yksi maailman suurimmista hedelmien ja vihannesten markkinapaikoista. Mutta torstaista lauantaihin torikauppiaat avaavat kojunsa myös tavallisille kuluttajille, jolloin rehujen lisäksi voi ostaa kaikenlaista pientä purtavaa.
Suosittelen etenkin hampurilaisia
Myös fish and chips, perinteinen englantilainen lounas, voi olla yllättävän hyvää, kunhan turska on tuoretta.
Proper Fish and Chips
Elokuun lopussa on Englannin viimeinen juhlapyhä ennen joulua. August Bank Holiday ei olisi mitään ilmaan Notting Hill Carnival:ia. Tämä karibialaisten vuonna 1965 aloittama perinne on maailman suurin katujuhla heti Rion karnevaalien jälkeen.
Tänä vuonna juhla keräsi kävi kahden päivän aikana arviolta 2 miljoonaa ihmistä.
Muun muuassa BBC:ltä löytyy hyviä tunnelmakuvia. Alla muutamia omia kokemuksiani.
Viime viikon lauantain SW4 bileissä oli paikalla n. 40 000 ihmistä. Klikkaamalla alla oleva linkkiä näkee ensimmäisen puoliskon jonosta.
Juhlijoita
Laillisia nipsuja (!?)
Paul van Dyk ja video loppuillan tunnelmoinnista:
Battersea Park
"Big Ben"
Buckingham PalaceNew Yorkilaiset ovat hiljalleen heräämässä todellisuuteen, että Isosta Omenasta on hävinnyt mehukkuus ja Lontoo on noussut maailman pääkaupungiksi. Merkit ovat kaikkialla. New York menetti asemansa maailman finanssikeskuksena, Woody Allen siirtyi filmaamaan Lontooseen ja jopa Ranskan ympäriajo aloitti Trafalgar Squarilta.
"If Paris was the capital of the nineteenth century and New York of the twentieth, London is shaping up to be the capital of the 21st" julistaa New York Magazine artikkelissaan London (the other New York).
Teksti tavoittaa erinomaisesti tunnelman kotikulmiltani: "To Londoners now, there’s a sense that the future belongs to them: It can sometimes seem as if there’s nobody over 30 on the streets, and that a great experiment in mass immigration and assimilation is under way."
Kanaalin takana odottava Eldorado onkin houkutellut uskomattoman määrän ulkomaalaisia. "At this rate, London will soon reach the level of foreign-born residents in New York during its great age of immigration, in the 1900s and 1910s. The extraordinary city that grew in those decades and the ones that followed owed much to their energy and enterprise, and the same is already true of London."
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että viimekesäisten kokemuksieni perusteella Peking on varteenotettava kilpailija 2000-luvun maailman napana. Edellyttäen tietenkin, että asukkaat selviävät hengissä kaupungissa leijuvasta savusumusta.
Hyde Parkin Speaker's Cornern on tunnettu kokoontumisen- ja ilmaisunvapaudestaan. Kuka tahansa saa tulla paikalle ja puhua mistä vaan. Lupa julkiseen kokoontumiseen annettiin vuonna 1872, mutta vapaan ilmaisun perinteen uskotaan alkaneen jo aikaisemmin, kun vieressä olevan Marble Archin luona hirtetyt saivat pitää viimeisen puheen ennen tuomioon täytäntöönpanoa. Useimmiten Speaker’s cornernin puhujat ovat tavallisia kaduntallaajia, mutta välillä paikalle on ilmaantunut myös suurmiehiä. Kuuluisimmat lienevät Lenin, Marx ja George Orwell.
Tänä sunnuntaina monet puhujat käsittelivät arabien ongelmia. Tilanne kärjistyi, kun Irakin lipulla koristeltuun lippikseen sonnustautunut puhuja lähti sankan ja äänekkään joukon saattelemana esittämään mielipiteitään vieressä puhuneen Bahrainilaisen luokse. Ikävä kyllä arabiantaitoni ei aivan riitä tulkitsemaan mistä on kysymys. Videon perusteella Lähi-idän puhetraditio näyttää kulkevan jossain normaalin väittelyn ja käsirysyn välimaastossa.
Jos katsoo videon tarkkaan, niin saattaa huomata vilaukselta kaksi mustiin kaapuihin pukeutunutta naista, jotka hyppäävät sivuun ja kääntävät selkänsä ennen kuin heidän silmänsä joutuvat filmille.
Mun lomien aikana oli kotinurkilla sattunut ampumatapauksen lisäksi muutakin jännää. Sää oli ollut perin englantilaista ja vettä oli tullut taivaan täydeltä. Ohessa entisen kämppikseni ottama kuva vanhalta kotikadulta. Kuvaa klikkaamalla pääsee näkemään koko kuvasarjan.
Seuraava kuva on vanhan kotini alakerran vessasta. Kuten näkyy, englantilaisten perverssio peittää lattiapinta-ala kokolattiamatolla ulottuu aina saniteettitiloihin asti.
Kovien sateiden aikana viemärit tukkeituivat ja vettä alkoi tulvimaan sisään myös pytystä. Ei ollut siis yhtään hullumpi idea muuttaa toiseen kerrokseen...
Thyran omakohtaisista kokemuksista kaatosateista voi lukea blogissa: Tulip girl goes London.
Kerroin jonkin aikaa sitten mahdollisuudesta korvata Heathrow:n passintarkastus iiriksen skannauksella.
Olen vihdoinkin päässyt rekisteröitymään palveluun. Kokemus on varsin futuristinen ja samalla erittäin tyydyttävä. Juuri mistään ei tule parempi mieli kuin massiivisen jonon ohittamisesta ja passintarkastuksen läpäisemisestä alle minuutissa. Tämä siitäkin huolimatta, että 10 minuutin säästö passintarkastuksessa valuu helposti hukkaan taksimatkalla kotiin. Ei ole tavatonta, että 30 minuutin ajomatkaan menee yli 1,5 tuntia taksikuskin töppäilyjen ja loputtomien ruuhkien takia.
Lopulta iiriksen skannaus ei paljoa lohduta Heathrow:lla (ja sen ulkopuolella) vallitsevaa kaaosta. Eilen lehdet raportoivatkin näyttävästi kuinka ”Heathrow Hell” alkaa jo vaikuttaa maan kilpailukykyyn. Lehtijutut päivittelivät kuinka ulkomaalaiset liikematkustajat välttelevät Englantiin lentämistä, koska eivät halua kulkea Heathrow:n läpi.
Heathrow on yksi surullisista esimerkeistä UK:n pieleen menneistä yksityistämisprojekteista. Heathrow:ta hallinoivan BAA:n yksityistämisen jälkeen unohdetiin palvelualttius ja kenttä valjastettiin markkinavoimille. Esimerkiksi alunperin väljä ja rauhallinen Terminaali 1 täytettiin kaupoilla ja tätä nykyä T1 tunnetaankin parhaiten bazaaritunnelmastaan.
Ollessani lomilla kaupungissa oli vauhtia ja vaaratilanteita. Melkein omalla kotikadullani oli sattunut ampumavälikohtaus. Yksi kuoli ja portsari haavoittui, kun joku avasi tulen konepistoolilla Bar SW8:n edessä. Tapahtumapaikalle on vain vajaa kilsa mun asunnon ovelta.
Sitä on turha pelätä terrorismia, kun jotain tälläistä sattuu yhtenään ja vieläpä omalla hoodilla.
Viimeisen kolmen päivän aikana olen joutunut kulkemaan kolme kertaa Heathrow:n läpi. Ajoitus ei ole mitenkään täydellinen. Viime viikonloppuna Edinburghin kentälle rysäytti palava maastoauto ja Lontoon keskustasta löydettiin kaksi nauloilla sekä bensa- ja kaasukanistereille täytettyä autoa. Olettaa voisi, että Heathrow olisi seuraava kohde tai ainakin tiukkojen turvatoimien seuraksena täydessä kaaoksessa.
Vastoin kaikkia kauhukuvia, pääsin kentän läpi joka kerta ilman suurempia ongelmia. Pariisin helvetilliseen Charles de Gaulleen verrattunna Heathrow oli kuin rauhan tyyssija. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Ainoastaan terminaali 4 oli tänään jouduttu evakuoimaan osittain epäilyttävän matkalaukun takian. Tämä ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut omaan matkantekooni.
Legendaarisen tehoton BAA (paikallinen ilmailulaitos) ei tällä kertaa pystynyt sähläämään tilannetta. Muistissa on vielä miten viime jouluna sumun aiheuttamat myöhästymiset syöksivät kentän kaaokseen. Sen sijaan poliisi hoiti tilanteen ammattimaisen tehokkaasti. Itse huomasin kohotetun valmiustilan vain normaalia useampana MP5 konepistoolia kantavina poliisipartiona.
Alla olevassa kuvassa Heathrow kylpee keskikesän ilta-auringossa.
Occasionally my non-Finnish speaking readers ask me to blog something in English. Well, my answer is that they should probably put more effort to those language studies.
Good starting point is the site called Speak Finnish like a Restless Native. Even though this teaches you more than enough to reach a conversational level, it might still not be quite enough to decipher what I am writing about. For this, one should participate actual Finnish courses that you can find even in London town.
It's amazing, we try to keep the language as our own secret code but every now and then somebody escapes to share this hidden knowledge with foreigners.
Britit painavat hulluja työpäivä. Nyt tämä on todistettu myös virallisesti. YK:n julkaisema tutkimus paljastaa Brittien tekevän enemmän pitkiä työpäiviä kuin missään muussa länsimaassa. Neljännes työvoimasta (n. 7 miljoonaa ihmistä) raataa yli 48 tuntisia viikoja. Tämä on jopa enemmän kuin Amerikassa.
Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Kämppikseni teki (hyvällä palkalla) edellisessä työpaikassaan tarkalleen 35h / vko ja ehti sopivasti kotiin iltapäivän saippuaoopperoihin. Uuden duunin työsopimukseen kuului ns. opt-out clause, jonka allekirjoitettuaan hän irtisanoutui oikeudestaan työlain asettamaan 48 tunnin työviikkoon.
Mielenkiintoista onkin, että UK:n eniten työskentelevät miehet asuvat Lontoon kalleimmilla asuinalueille. Vuoden 2003 tilaston mukaan kaksi viidesta Kensingtonissa ja Chelseassa asuvasta miehestä teki yli 48 tuntisia viikkoja.
Samassa listauksessa oman kaupunginosani Wandsworth sijoittui hienosti sijalle 12 / 229.
Näin kesäkuumalla on kiva löytää aivan kaupungin keskustasta oma hiekkaranta. Sijainti on South Bankilla lähellä Waterloon asemaa ja Tate Modernia.
Takana näkyvät Lontoon City, "The Erotich Gherkin" ja St. Paul's Cathedral.
Joka viikonloppu eräs pariskunta rakentaa rannalle uuden hiekkaviestoksen. Heillä on myös oma myspace sivusto: Dirty Beach
Ei pelkästään mainio levy, mutta myös uusin uhka Lontoossa. Paikalliset teinit ovat omaksuneet alunperin amerikkalaisten jengien käyttämän siirtymäriitin heittää happoa paaha aavistamattomien ohikulkijoiden päälle. Poliisin tietoon on tullut ainakin viisi hyökkäystä Fulhamin ja Hammersmithin alueella. Linkki aihetta käsittelevään artikkeliin.
Turistit - teitä on varoitettu.
Lontoossa järjestetään Olympialaiset vuonna 2012. Kisojen 400,000 puntaa maksanut logo julkaistiin juuri. Kansalaiset ovat ilmaisseet tuntonsa melko äänekkäästi.
Tässä linkki alkuperäiseen.
Tämän linkin takana oma suosikkini logosta tehdystä variaatiosta.
Lämmittää mieltä nähdä, että muuallakin osataan hassata julkisia rahoja.
Paljon lentävät ihmiset tietävät mikä tuska passintarkastus voi olla. Ikävä kyllä kaikki lentokentät eivät ole yhä tehokkaita kuin Helsinki-Vantaa ja ruuhka-aikoina jonot voivat kasvaa jopa puolen tunnin mittaisiksi. Passijono on siitä harmittava, että lentokenttäviranomaiset laittavat kaikki samaan karsinaan vaikka olisi kuinka lentoyhtiöiden platinatason kanta-asiakas.
Heathrow:n lentokenttä onkin aloittanut projektin edellämainitun ongelman ratkaisemiseksi. Nyt on mahdollista tallentaa kuva silmän iiriksestä lentokentän tietokantaan. Näin ollen voi kentälle laskeuduttua ohittaa passintarkastuksen pelkästään katsomalla skanneriin, joka vertaa iiriksen kuvaa rekisterissä oleviin passitietoihin.
Tämä on tervetullut uudistus etenkin terminaali yhdessä. Sen läpi kulkee 21 miljoonaa matkustajaa vuodessa tehden siitä vilkkaimman saapumispisteen Englantiin.
Terminaali yhdessä (mistä Finnair ja BA lentävät) skannauspiste löytyy heti turvatarkastuksen jälkeen odotusalueelle johtavan käytävän oikealla puolella ja sen tunnistaa silmän kuvasta. Yritin käydä siellä itse keskiviikkona, mutta toimisto oli jostain syystä suljettu. Pelkään, että lentokenttäviranomaiset eivät halua laajentaa palvelua liikaa. Idea fast-track passintarkastuksesta katoaa jos myös silmän skannaukseen joutuu jonottamaan.
Keskiviikona sateessa ja jäätävässä tuulessa juostun lenkin jälkeen huomasin ilokseni, että lämmintä vettä ei tule taaskaan. Karaisin itseni pysymään suihkussa tarpeeksi pitkään, että sain edes shampoon pois silmistä. Tänään kylmä suihku menikin jo melkein rutiinilla.
Yksi kämppiksistä on päättänyt hoitaa tilanteen lisäämäällä deodarantin käyttöä. Tilanne on siis kriittinen. Hän yrittää neuvotella omistajan ja korjausfirman kanssa kenen vastuulla on hoitaa mitäkin. Korjaajat sanovat, että kuumavesisäiliö pitäisi vaihtaa ja omistaja ei halua maksaa sitä. Omistajaa ei edelleenkään voisi vähempää kiinnostaa.
West Kensingtonin aseman vierestä löytyy pubi, joka näyttää aina lätkän MM-kisojen Suomen matsit. Ja tietysti Euroviisut. Tänäkin vuonna suomalaisyhteisö oli kerääntynyt kannustamaan kiekkojoukkuetta kanadalaisen omistajan huutaessa mikkiin tahtia: "Ihanaa Leijonat, ihanaa". Sunnuntaina paikalle ilmestyi niin paljon ihmisiä, että jonoa riitti korttelin ympäri melkein koko päivän. Itsekin jouduin odottamaan parikymmentä minuuttia ja pääsin aivan viimeisten mukana sisälle.
Video lauantai-illalta antaa jotain kuvaa tunnelmasta. Sunnuntaina ei ollutkaan sitten enää yhtä riehakas meininki.
Ei varmasti vedä vertoja Senaatintorille, mutta silti parasta mitä tää kaupunki voi tarjota suomalaiselle.
Ulkomailla asuessa huomaa helposti tarvetta korostaa omaa kansallista identiteettiään. Ja mikä sen parempi tapa kohottaa kansallistunnetta kuin kilpahuuto 5 venäläisen ja 500 suomalaisen välillä.
Lisäksi tälläisissä tilaisuuksissa törmää aina vanhoihin tuttuihin kotoa, joiden ei välttämättä edes tiennyt muuttaneen kaupunkiin. Lauantainakin tuli vastaan vanha kaveri kauppiksesta.
Lontoossa kaikki juoksee. Siksi onkin tärkeätä tietää missä on parhaat lenkkipolut. Map my run on oiva apu juoksuharrastukseen. Esimerkkireitti on Lontoon maraton 2007.
Sivusto perustuu Google Mapsiin ja mahdollistaa reittien pituuden mittaamisen, reittien tallentamisen, muiden suosikkimatkojen katselun ja jopa omien lenkkien liittämisen blogiin.
Mikä parasta, toimii myös Helsingissä.
Oon kohtuullisen innoissani. Ostettiin kämppisten ja muutaman kaverin kanssa liput elokuussa järjestettävään 20 000 ihmisen ulkoilmafestivaaliin SW4. Mikä parasta, juhlat on Clapham Commonin puistossa vain 15min kävelymatkan päässä kotoa. Joten esim. vessassakäynti ja tankkaus ovat helposti järjestettävissä.
Ne jotka seurasivat klubikulttuuria 90-luvulla saattavat tunnistaa osan esiintyjistä:)
Main Stage: Paul Van Dyk, Sasha, Roger Sanchez, Pete Tong, Plump DJ's, Sos (Demi, Desyn Masiello & Omid 16b).
The Gallery: Ferry Corsten, Judge Jules, Marco V, Sander Van Doorn.
Bedrock International: John Digweed, Hernan Cattaneo, Eric Prydz, Sander Kleinenberg, Jimmy Van M.
Ai niin, seuraavana päivänä olisi lavalle noussut the Streets, mutta täytyy jättää väliin tällä kertaa.
Työmarkkinat käyvät Lontoossa kuumana (kuten kuulemma Suomessakin). Yksi hyvä tapa lähestyä työnhakua on lähettää CV mahdollisimman moneen työnvälitystoimistoon. Välittäjät voivat saada uudelta työnantajalta jopa 20-25% rekrytoitavan vuosipalkasta. Rahallinen insentiivi on siis merkittävät ja motivoi välittäjiä yrittämään kaikkensa.
Tosin jotkut näistä ei vaan osaa lopetaa ajoissa. Allaoleva kaverini lähettämä viesti on yksi esimerkki miten aggressiivisimmista tyypeistä voi yrittää päästä eroon:
Hi XXX you complete retard.
I've emailed you about 5 times asking to be removed from your database but you continue to send me more bulk emails about irrelevant jobs when I keep telling that I am not looking for work. Why the f**K would I want to work in Winchester when I live in London anyways? What is it you don't understand?
STOP SENDING ME RUBBISH BULK EMAILS AND REMOVE ME FROM YOUR DATABASE!
XXX
Liikenteen melu muodossa tai toisessa voi olla merkittävä ongelma suurkaupungissa asuessa. Esimerkiksi edellisseen kämppään kuului Heahtrow:lle lentävien koneiden pörinä. Tämä alkoi joka aamu kello 06.30 ja jatkui aina iltamyöhään.
Jostain syystä lentoliikennettä ei nykyisessä lokaatiossa huomaa. Sen sijaan vilkkaasti liikennöity katumme aiheuttaa pientä päänvaivaa. Erityisen ongelman muodostaa talon edessä oleva suojatie, joka on rakennettu hidastetöyssyn päälle. Tämä on hienoa jos on jalankulkija. Ongelma jos asuu töyssyn vieressä. Bussit ja rekat eivät hirveästi töyssyn kohdalla hidastele ja tämä saa meidän koko talon tärisemään. Onneksi nukun niin sikeästi, ettei seinien heilunta juuri hetkauta.
Ikävää tämä on vain televisiota katseltaessa. Ei ole kivaa jos antennin tärinä sumentaa kuvan ja missaa Prison Breakin viimeisimmän känteen.
Tarkkaavaisimmat hesarin lukijat saattoivat huomata eilisessä lehdessä jutun englantilaisesta graffititaitelijasta Banksystä: "Satojentuhansien arvoinen graffiti tuhottiin Lontoossa".
Banksy on tämän hetken ehkä kuuluisin nykytaiteilija Englannissa. The Sunday Times vertasi häntä Damien Hirstiin huhtikuun alun numerossaan. Kumpikaan ei ole vain tyytynyt tekemään loistavia taideteoksia, vaan ovat myös määrittäneet mitä taiteilijat ovat ja tekevät.
Bansky aloitti uransa maalaamalla Bristolin maaseudulla mm. lehmiä ja sikoja. Mutta on myöhemmin uransa aikana tehnyt lukuisten poliittissesti kriittisten graffitien (esim. pommia halaava tyttö tai naisen kasvojen päällä istuva kuningatar) ohella "terrori-iskuja" taidegallerioihin viemällä esille omia teoksiaan. Kohteina ovat olleet niin Brittish Museum kuin Louvrekin. Muita tempauksia on ollut vaaleanpunaiseksi maalatun elefantin tuominen oman taidenäyttelynsä avajaisiin Kaliforniassa ja graffitit Israelin ja Palestiinan välisellä turvamuurilla. Katso videoreportaasti viimeksimainitusta.
On jotain hienoa maassa, joka on tarpeeksi liberaali arvostaakseen nimettömänä pysyvää graffititaitelijaa. Jopa siinä määrin, että hänen teoksistaan maksetaan satojatuhansia puntia. Vaikka töistä maksetut summat ovatkin jotenkin ristiriidassa Banksyn ajaman "epäkaupallisuuden" kanssa...
Helsingissä graffitit nähdään edelleen ympäristöä pilaavana töhryinä. Itäväylääkin koristaneen teokset piti maalata piiloon osana kaupungin nollatoleranssia.
Linkki juttuun Sunday Timesissa. Teksti löytyy sivun lopusta.
Päiväkävelyt eri kaupunginosissa ovat lempiajanviettotapojani sunnuntaisin. Jokainen kaupunginonsa ("Borough") on kuin oma pieni kylänsä.
Tänään pyörin Kensingtonissa & Chelseassa joka on UK:n rikkain alue. Tän tajuamiseen ei kyllä tarvitä mitään kummempaa päättelykykyä. Parin tunnin aikana näin yhden limusiinin, kaksi Rolls Royceä, muutaman Lamborghinin ja 4 Ferraria.
Ei taida löytyä tästä maasta asuntoa, jossa toimisi veden lämmitys. Kuumavesisäilö vuotaa kuin seula, niin kadulle, kuin suoraan kylpyhuoneeseen. Ollaan siinä pisteessä, että sitä voi pitää päällä vain suihkua ottaessa.
Vuokraisäntää ei tunnu hirveästi kiinnostavan. Onneksi se sentään korjasi pesukoneen.
Paras ohje mitä olen saanut asuntoa etsittäessä onkin varmistaa aina ensiksi, että suihkussa on riittävä vedenpaine ja että vesi pysyy lämpimänä yli 30s.
Muutin uuteen asuntoon ennen pääsiäistä. Tää oli ehkä paras veto sitten Lontooseen tulon.
Syyskuussa olin vuokrannut massivisen kokoisen huoneen aivan Battersea Parkin vieressä. Alue oli kuitenkin täysin kuollut. Jossain vaiheessa päätettiinkin kahden silloisen kämppiksen kanssa kokeilla jos löydettäisiin kodikkaampi asunto Claphamista, joka on erityisesti nuorten sinkkujen suosiossa.
Onneksi asuntomarkkinat ovat Lontoossa tehokkaat ja kalustettuja huoneistoja on tarjolla paljon. Vain viikko ennen kuin olin lentämässä pihalle edellisestä kämpästä, onnistuttiin solmimaan vuokrasopimus vastarempatusta asunnosta Claphamissa.
Alue on todellakin aivan loistava. Samassa korttelissa on 5 ravintolaa ja take-away paikkaa ja 500 metrin säteellä löytyy 6 klubia. Vähän kuin asuisi Vaasankadulla ilman prositoituja ja kadulla makaavia humalaisia.
Ikävä kyllä alakerran Afrosolutions hiustarvikeliike on juuri lopettanut. Nyt joutuu shampoot ostaa vähän kauempaa.
Pubit ovat tärkeä osa brittikulttuuria. Tämä sosiaalisen elämän linnake on häväisty. On käynyt ilmi, että jopa yksi neljästä tuopista UK:ssa on alle 95% täynnä! Kaikki Real Alen ystävät voivat käydä allekirjoittamassa vetoomuksen täysien tuoppien puolesta.
Nyt kun vielä saataisiin vastaava kansanliike aikaiseksi Suomessa...
Lontoosta löytyy ainakin 4 keskenään kilpailevaa ilmaisjakelulehteä. Työelämässä oleville nuorille (niin kutsut Young Professionals) suunnattu London lite on oikeasti hyvä (jos artikkelit yöelmästä ja musiikkitrendeistä kiinnostavat). Ikävä kyllä Clapham Junctionilla (mistä otan junan duuniin) on jaossa vain paikallinen Metro-lehti. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa Helsingissä jaettavaan versioon. Täkäläisestä lehdestä löytyy vain muutama sivu oikeita uutisia ja tietysti useita sivuja jalkapallosta. Loppu onkin omistettu juoruille. Esimerkiksi tiistain lehdessä oli iso uutinen Paris Hiltonin pakaroista. Kuvien kera.
Oma lukunsa on tietenkin puhdas ”roskalehdistö”. Hyvänä esimerkkinä on Daily Sport. Nimessä esiintyvän urheilu-sanan ei pidä antaa hämätä. 60 sivusta max 5 on omistettu jalkapallolle. Loppu on melko suoraa pornoa. Väliin on tungettu muutama ”uutinen”. Kuten juttu kamelista, joka oli kokaiinipäissään puraissut pahaa avistamattoman brittituristin isoäidiltä kasvot irti Egyptissä. (Itsehän en moiseen roskaan koskisi, ellei kämppikseni kantaisi kotiin. Tällöin olen puhtaasti akateemisen mielenkiinnon innoittamana päätynyt tutkimaan lehteä).
Ovatko tulevaisuudessa kaikki lehdet ilmaisia
Reivikulttuuri on kokemassa uutta nousua. Lontoon uusin villitys on "ipodreivit". Viime keskiviikkoiltana 4000 ihmistä ilmestyi yllättäen Victoria stationille. Treffit oli sovittu etukäteen internetissä. Tasan klo 18.53, eli pahimpaan ruuhka-aikaan, kaikki vetivät esiin ipodinsä ja alkoivat tanssimaan kuulokkeista tulevan musiikin tahtiin.
Alla linkki kännykkäkameralla videoon. Ensi kerralla ehkä minun itse kuvaamaa materiaalia.
Nykyaikaista yhteisöllisyyttä. Ihmiset kokoontuvat yhteen, mutta eivät voi kuunnella samaa settiä. Tai ehkä tää on vain tapa jakaa oma musiikkikokemus muiden kanssa.
