Erittäin tarkkaavainen analyysi Lontoon ja 3:n maailman eroista. Intialainen muuttaa Lontooseen elääkseen (märkää) unelmaa "trendikkäässä" osassa Hackneytä:
Hackneystä kerrottaakoon, että sen pääkatua Clapton Roadia kutsutaan myös tuttavallisemmin nimellä Murder Mile (murhamaili).
Näytin osuneeni oikeaan ennustaessani lopunaikojen olevan lähellä. Lehdissä ei puhuta muusta kuin lainamarkkinoiden tyrehtymisestä ja uhkaavasta asuntojen hintojen romahtamisesta. Selvä hiljainen merkki tästä on katujen varsille ilmestyneet "myydään"-kyltit. Ikävä kyllä kestää hetken ennen kuin yksiö Claphamissa laskee nykyisestä 400,000 punnasta mihinkään mihin mulla olisi varataa. Täytyy siis jatkaa vuokraamista.
London vs. Paris
Jaoin ensimmäisen kämppäni Lontoossa 4 ranskalaisen kanssa. Pian huomasin puhuvani enemmän ranskaa kuin Pariisin vaihto-oppilaspiireissä konsanaan. Ranskalaisia tuleekin vastaan joka kadun kulmassa. Entisten kämppisteni lisäksi heitä asuu Lontoossa arviolta n. 200 000 - 300 000. Vertailun vuoksi Pariisissa on vain n. 20 000 brittiä.
Syitä ranskisten massaexodukselle Lontooseen on monia.
-Paremmat palkat
-Elintaso
-Kyllästyminen ranskalaisten / pariisilaisten asenteisiin
South Kensington on ranskalaisen yhteisön ydin. Muutaman korttelin säteeltä löytyy Ranskan suurlähetystö, kulttuurikeskus, ranskalainen koulu sekä tietysti Paulin leipuri. South Kenin metroasemalla onkin helppo kuvitella hyppäävänsä junaan Lontoon sijasta jossain päin 15e arrondissementtia.
Ymmärrän tänne tulleita pariisilaisia. Vaikka Pariisi on todella kaunis ja "ihan kiva mesta", jää se kuitenkin jälkeen Lontoon dynamiikasta.
WHEN running for president of France last year, Nicolas Sarkozy made an unusual campaign stop: London. Speaking in a converted fish market, before a rapt crowd of French expatriates, he called Britain's capital “one of the biggest French cities”. It had, he went on, the “vitality that Paris so badly needs”.
(...)
Indeed, officials at London's City Hall bristle at the idea that the two cities can be compared. “We don't think of ourselves as in competition with Paris,” sniffs John Ross, Mr Livingstone's economic adviser. “We've won that contest. We measure ourselves against New York.”
London and Paris - The Rivals
Economist 13/03/08
Uusi koti löytyi kuvassa olevan talon yläkerrasta vain muutama päivä ennen kuin edellinen kämppä lähti alta.
Asunnon vaihtaminen ja uusien kämppisten löytäminen voi olla hieman tuskallista. Asiaan kuuluu selkäänpuukottamista, tyhjiä lupauksia, hävyttömiä vuokrapyyntöjä ja tietysti epäilyttäviä kämppisehdokkaita.
Tällä kertaa kaikki päättyi hyvin.
-Työmatka lyheni 10min.
-Tilava olohuone. (Huom takan edessä sijaitseva kotitoimisto.)
-Mukava ja siisti kämppis
-Oikea keittiö, joka myös siisti.
-Lontoolaiseen tapaan puolalainen siivoja käy joka toinen viikko
-Ei ammuskelua naapurustossa.
Sen sijaan ympärillä vallitsee leppoisa pikkukaupunkitunnelma, mitä korostaa lauantaiset katumarkkinat. Myytävänä kaikkea tuoreesta kalasta antiikkiin.
Lisäksi löytyy paljon hyviä ravintoloita ja baareja.
Kotikatukin on varsinainen rauhan tyyssija.
Muutama ongelma:
-Lähin kauppa on 50m päässä, mutta myy vain alkoholia.
-Jossain ikkunan alla on linnunpesä. Kamala mekkala aamuisin.
-Kylpyhuoneessa on kokolattiamatto. Yök.
-Vessassa kuuma ja kylmä vesi tulevat eri hanoista. Yleensä pesen kädet laskemalla kuumaa vettä niin kauan että alkaa polttaa, jonka jälkeen parantelen palohaavoja toisen hanan alla. Lisäjännitystä tarjoaa hanojen summittainen toiminta. Ikinä ei tiedä kummasta tulee kuumaa vettä. Ilmeisesti käsienpesussa ei kuulu käyttää juoksevaa vettä, vaan lavuaari tulisi täyttää sopivassa suhteella kuumalla ja kylmällä vedellä. Toivon edelleen, että moisen voisi välttää siirtämällä salamannopeasti käsiä hanalta toiselle.
Vaihdoin kämppää.
Mitä jään kaipaamaan:
-Kiva katu (klikkaamalla kuvia lisää taustoja)
-Kämppikset
-Kulkuyhteydet keskustaan
Mitä en jää kaipaamaan:
-15min kävelymatka juna-asemalle joka aamu
-Vuokraisäntää
-Ikkunan ohi vilahtelevia päitä. (Kaksikerroksiset bussit ovat ylättävän korkeita)
-Ahtautta
-Hiiriä
-Hajoilevaa vedenlämmitintä. (Huom ovessa roikkuva varoituslappu: "Tämä laite todettu vaaralliseksi eikä tulisi käyttää...")
-Etuoven edessä mätäneviä roskia. Tilanne paheni, kun joku varasti kaksi neljästä roska-astiasta ja jätteet jäivät lojumaan rottien ja kettujen syötävänä pitkin nurmikkoa. Ketään ei tuntunut kiinnostavan. Muuttaessani oven edessä oli lojunut kolme viikkoa käytetty kondomi.
-Alakertaan ilmestynyttä ympäri vuorokauden olevaa viinakauppaa
-Alakerran viinakaupassa öisin soitettua pakistanilaista popmusiikkia
-Viinakaupan mukana tullutta roskasakkia. Naapuri soitti poliisit ajamaan jengin tiehensä. Kostona jengi kusi etuoveen ja oven läpi porraskäytävään. (Onni onnettomuudessa, että tyhjänpäiväinen vuokraisäntä ei ollut vielä 10kk:n jälkeenkään saanut asennettua uutta kokolattiamattoa.)
Kauriita Richmond Parkissa
Kettu Clapham Commonin terassilla
Vikkelä pirulainen piiloitui mainoksen taakse. Jahtasin samaa elukkaa uudestaan sunnuntaina aamuyöstä. Huolimatta pitkällisestä takaa-ajosta puistojen ja parkkipaikkojen halki en onnistunut saamaan parempaa kuvaa. Näin ketun uudestaan maanantaiaamuna matkalla töihin, mutta ei tietysti kameraa mukana kun sitä tarvisi.
Kylpyhuoneessa ja keittiössä on tullut vastaan muutama hiiri, joita olen yrittänyt myrkyttää parhaani mukaan.
Talon edessä nähtiin rotta. Taisi olla brittirotua. Kaveri oli niin ylipainoinen, ettei pystynyt juoksemaan ja koloonkin ahtautuminen tuotti vaikeuksia.
(En malta odottaa, että pääsen muuttamaan muualle.)
Tässä sitä taas ollaan. Nykyisten kämppisteni kanssa päätettiin muuttaa isompaan asuntoon. Joulukuussa asuntomarkkinat olivat hiljaiset, joten asunnonetsintä jäi tammikuulle. Lisäksi Nils päätti muuttaa yhteen parhaan kaverinsa kanssa, joten tarinan kolmen sankarin tiet erkanevat.
Reilun viikon päästä pitää luovuttaa avaimet, joten olisi kiva tietää seuraava osoite. Käytännössä vapaita huoneita kimppakämpissä (flat share) tulee tarjolle koko ajan. Erilaisista verkkosivuista gumtree on luultavasti suosituin. Minivaatimuksena tulisi olla ns. "double room" eli siis huone, missä parisänky. "Single room" voi olla esim. "makuuhuoneeksi" muutettu siivouskomero ja kokoluokaltaan hieman Stockan sovituskoppia suurempi.
Tarjonnasta huolimatta ongelmia on useita.
1. Kannattaa valita tarkkaan mihin ilmoituksiin vastata. Onko sijainti ok? Haluanko oikeasti asuntoa yli 30-vuotiaan kiwi(uus-seelantilais)pariskunnan kanssa? Lisäksi entiset kaupungin vuokra-asunnot (council flats) ovat yleensä masentavilla asuinympäristöillä.
2. Oikean ilmoituksen löydyttyä pitää vielä vakuuttaa kämppikset joko meilillä tai puhelimitse, että maksaa vaivan yleensä näyttää kämppää tälle random ulkomaalaiselle.
3. Kilpailu on kovaa. Jos asunto ja kämppikset miellyttävät, asunnonhakijan täytyy vielä yrittää myydä itsensä maailman rennoimpana, mutta silti tunnollisena, hauskana mutta ei liika juhlivana kaverina.
Lisäksi gumtree:ssa ilmoittelevat niin asunnossa jo valmiiksi asuvat, kuin vuokraisännät ja asunnonvälittäjät. Vuokraisännät eivät juuri välitä kuka kämpän ottaa kunhan rahaa tulee sisään tasaisesti. Tällöin myös talon henki ei välttämättä ole niin hauska. Jos vuokranvälittäjät ovat jollain tavalla mukana, niin täytyy myös maksaa välitysmaksu olemattomasta palvelusta.
Jos kaikki menee pieleen, niin olen suunnitellut sillan alle muuttamisen sijaan toimistomme serverihuonetta. Ainakin siellä on lämmin.
Näin USA:n asuntomarkkinoiden romahdettua on kiva laittaa tilanne perspektiiviin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Isossa-Britanniassa asuntojen hinnoissa on jo 40% ilmaa. Tämä on huomattavati enemmän mitä USA:ssa ennen nykyistä kriisiä. Lontoossa hinnat ovat nouseet pilviin ja tavalliset työssäkäyvät ihmiset ovat jo kauan sitten hinnoiteltu ulos markkinoilta. Usein ainoa mahdollisuus hankkia oma kiinteistö on siirtyminen lähiöihin tuskallisen työmatkan päähän keskustasta.
“People doing ordinary jobs, like firefighters, cannot afford to live in London,” says Chris Hamnett, a sociologist. The city now has a commuting zone stretching about 80 miles (129 km).
Economist Special Report on Financial Centers
Lehdissä mainostetaakin asuntoja "vain" 60-75 minuutin junamatkan päästä Lontoon päärautatieasemilta. Ja tämän päälle pitää laskea usein vielä metromatka kaupungin sisällä...
Ellei nauti Cityn palkkatasoa, keskusta-alueelle jääminen tarkoittaa ahtautumista kalliiseen kimppakämppään. Halvimmillaan asuttavan huoneen turvalliselta alueelta saa alkaen n. 400 punnalla (570€), mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä tai suosittuilta alueilta tämä maksamaa paljon enemmän.
Uusin trendi päästä kiinni ensimmäiseen asuntoon keskusta-alueella on ostaa kimpassa sukulaisten tai kavereiden kanssa. www.sharetobuy.com
Yksi syy asuntojen hintojen nousulle on ns. buy-to-let. Yli puolet asunnoista menee kiinteistösijoittajille edelleen vuokrattavaksi. Rikkaat ulkomaalaiset hankkivat mielellään myös sijoitusasuntojen lisäksi kakkosasunnon keskustasta nostaen näin kaikkein kalliimpien asuntojen hintoja. Toisaalta Cityn pankkiirien naurettavat palkat nostavat myös keskimääräisen asunnonetsijän ostovoimaa.
Eräs amerikkalainen kollega kehuskeli kuinka Teksasista saa jo puolella miljoonalla dollarilla luksususvillan ja ison pihamaan. Samalla hinnalla (eli n. 250 000 punnalla) ei saa nykyisiltä kotikulmilta välttämättä edes yksiötä. "Though, this is because nobody wants to live in Texas."
Asuntojen hintalaskuri BBC:n sivuilla kertoo, että nykyisellä asuinalueellani (Wandsworth) kodille tulee keskimäärin hintaa 451 449 puntaa (n. 640 000€). Lopun ajat ovat pakosti lähellä. Toistaiseksi kuitenkin vielä joka aamu kävellessäni rautatieasemalle ohitan 20 kiinteistönvälittäjää. Ja uusia toimistoja avautuu koko ajan.
London and Monaco are Europe’s most expensive cities for residential property buyers
Lämmin vesi alkoi taas temppuilemaan. Olin matkoilla, kun toinen kämppis lähetti hermostuneen viestin, että suihku oli muuttunut jäätäväksi.
Palattuani kotiin oli siis jälleen luvassa pesu +4-asteisella vedellä. Kylmän suihkun voisi just kestää. Mutta koska myös patterit ottavat veden samasta hemmetin boilerista, seurauksena myöskään lämmitys ei toimi ja kylpyhuoneen lämpötila oli laskeutunut ulkoilman tasolle (myöskin +4C).
Mitä tapahtui viimeksi:
1. Vuokraisäntä väitti hoitavansa homman ja sanoi vakuutusten olevan kunnossa
2. Korjaajat tulivat ja joutuivat tilaamaan rikkoutuneen osan
3. Korjaajat eivät koskaan palanneet. Vasta kysyttyämme syytä, he ilmoittivat, etteivät vakuutus korvaa mitään
4. Vuokraisäntä väitti korjaajien valehtelevan
jne.
5. Lopulta, kun päätimme hoitaa homman itse ja vähentää kulut vuokrasta, korjaajille kesti vielä kolme käyntiä ennen kuin saivat asennettua oikean osan.
Koko prosessiin meni kuukausi...
Meidän vuokraisännällä on kuitenkin pokkaa heilutella meille vakuutusta, joka on päivätty kuukausi edellisen episodin jälkeen ja valittaa, että meillä ei ollut oikeutta vähentää korjauskuluja vuokrasta. Viimeksi keskusteltuani hänen kanssaan asiasta, hän lopetti puhelun lyömällä luurin korvaani.
Koska emme tällä kertaa halua odottaa marraskuuhun ilman lämmintä vettä ja lämmitystä, päätimme jättää vuokran maksamatta niin kauan kuin korjausta ei kuulu. Onneksi ongelmat alkoivat tällä kertaa ennen maksupäivää.
Lain mukaan vuokraa ei tietenkään saa jättää maksamatta. Mutta tämä on kuitenkin yleisin saamamme ohje...
Shelter.org.uk selostaa hyvin vuokranantajien ja vuokralaisten vastuut. Suosittelen sivustoa kaikissa UK:ssa asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa.
En malta odottaa kohta alkavia lomia. Toivon löytäväni jonkun sivistyneemmän ja lämpimämmän paikan. Skotlanti?
New Yorkilaiset ovat hiljalleen heräämässä todellisuuteen, että Isosta Omenasta on hävinnyt mehukkuus ja Lontoo on noussut maailman pääkaupungiksi. Merkit ovat kaikkialla. New York menetti asemansa maailman finanssikeskuksena, Woody Allen siirtyi filmaamaan Lontooseen ja jopa Ranskan ympäriajo aloitti Trafalgar Squarilta.
"If Paris was the capital of the nineteenth century and New York of the twentieth, London is shaping up to be the capital of the 21st" julistaa New York Magazine artikkelissaan London (the other New York).
Teksti tavoittaa erinomaisesti tunnelman kotikulmiltani: "To Londoners now, there’s a sense that the future belongs to them: It can sometimes seem as if there’s nobody over 30 on the streets, and that a great experiment in mass immigration and assimilation is under way."
Kanaalin takana odottava Eldorado onkin houkutellut uskomattoman määrän ulkomaalaisia. "At this rate, London will soon reach the level of foreign-born residents in New York during its great age of immigration, in the 1900s and 1910s. The extraordinary city that grew in those decades and the ones that followed owed much to their energy and enterprise, and the same is already true of London."
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että viimekesäisten kokemuksieni perusteella Peking on varteenotettava kilpailija 2000-luvun maailman napana. Edellyttäen tietenkin, että asukkaat selviävät hengissä kaupungissa leijuvasta savusumusta.
Mun lomien aikana oli kotinurkilla sattunut ampumatapauksen lisäksi muutakin jännää. Sää oli ollut perin englantilaista ja vettä oli tullut taivaan täydeltä. Ohessa entisen kämppikseni ottama kuva vanhalta kotikadulta. Kuvaa klikkaamalla pääsee näkemään koko kuvasarjan.
Seuraava kuva on vanhan kotini alakerran vessasta. Kuten näkyy, englantilaisten perverssio peittää lattiapinta-ala kokolattiamatolla ulottuu aina saniteettitiloihin asti.
Kovien sateiden aikana viemärit tukkeituivat ja vettä alkoi tulvimaan sisään myös pytystä. Ei ollut siis yhtään hullumpi idea muuttaa toiseen kerrokseen...
Thyran omakohtaisista kokemuksista kaatosateista voi lukea blogissa: Tulip girl goes London.
Keskiviikona sateessa ja jäätävässä tuulessa juostun lenkin jälkeen huomasin ilokseni, että lämmintä vettä ei tule taaskaan. Karaisin itseni pysymään suihkussa tarpeeksi pitkään, että sain edes shampoon pois silmistä. Tänään kylmä suihku menikin jo melkein rutiinilla.
Yksi kämppiksistä on päättänyt hoitaa tilanteen lisäämäällä deodarantin käyttöä. Tilanne on siis kriittinen. Hän yrittää neuvotella omistajan ja korjausfirman kanssa kenen vastuulla on hoitaa mitäkin. Korjaajat sanovat, että kuumavesisäiliö pitäisi vaihtaa ja omistaja ei halua maksaa sitä. Omistajaa ei edelleenkään voisi vähempää kiinnostaa.
Liikenteen melu muodossa tai toisessa voi olla merkittävä ongelma suurkaupungissa asuessa. Esimerkiksi edellisseen kämppään kuului Heahtrow:lle lentävien koneiden pörinä. Tämä alkoi joka aamu kello 06.30 ja jatkui aina iltamyöhään.
Jostain syystä lentoliikennettä ei nykyisessä lokaatiossa huomaa. Sen sijaan vilkkaasti liikennöity katumme aiheuttaa pientä päänvaivaa. Erityisen ongelman muodostaa talon edessä oleva suojatie, joka on rakennettu hidastetöyssyn päälle. Tämä on hienoa jos on jalankulkija. Ongelma jos asuu töyssyn vieressä. Bussit ja rekat eivät hirveästi töyssyn kohdalla hidastele ja tämä saa meidän koko talon tärisemään. Onneksi nukun niin sikeästi, ettei seinien heilunta juuri hetkauta.
Ikävää tämä on vain televisiota katseltaessa. Ei ole kivaa jos antennin tärinä sumentaa kuvan ja missaa Prison Breakin viimeisimmän känteen.
Ei taida löytyä tästä maasta asuntoa, jossa toimisi veden lämmitys. Kuumavesisäilö vuotaa kuin seula, niin kadulle, kuin suoraan kylpyhuoneeseen. Ollaan siinä pisteessä, että sitä voi pitää päällä vain suihkua ottaessa.
Vuokraisäntää ei tunnu hirveästi kiinnostavan. Onneksi se sentään korjasi pesukoneen.
Paras ohje mitä olen saanut asuntoa etsittäessä onkin varmistaa aina ensiksi, että suihkussa on riittävä vedenpaine ja että vesi pysyy lämpimänä yli 30s.
Muutin uuteen asuntoon ennen pääsiäistä. Tää oli ehkä paras veto sitten Lontooseen tulon.
Syyskuussa olin vuokrannut massivisen kokoisen huoneen aivan Battersea Parkin vieressä. Alue oli kuitenkin täysin kuollut. Jossain vaiheessa päätettiinkin kahden silloisen kämppiksen kanssa kokeilla jos löydettäisiin kodikkaampi asunto Claphamista, joka on erityisesti nuorten sinkkujen suosiossa.
Onneksi asuntomarkkinat ovat Lontoossa tehokkaat ja kalustettuja huoneistoja on tarjolla paljon. Vain viikko ennen kuin olin lentämässä pihalle edellisestä kämpästä, onnistuttiin solmimaan vuokrasopimus vastarempatusta asunnosta Claphamissa.
Alue on todellakin aivan loistava. Samassa korttelissa on 5 ravintolaa ja take-away paikkaa ja 500 metrin säteellä löytyy 6 klubia. Vähän kuin asuisi Vaasankadulla ilman prositoituja ja kadulla makaavia humalaisia.
Ikävä kyllä alakerran Afrosolutions hiustarvikeliike on juuri lopettanut. Nyt joutuu shampoot ostaa vähän kauempaa.
