Puukkomurhien ja ammuskelujen yleistyessä useat vaateliikkeet ovat vastanneet asiakkaiden huoleen turvallisuudesta.
Äveriäimmille
-Harrodsin luodinkestävä mallisto
Telegraph: Bulletproof fashion for London's super rich
Koululaisille
-Essexiläisen Bladerunnerin Kevlarilla päällystettyjä huppareita.
Firma on kuulemma keskusteluissa paikallisten koulujen kanssa mahdollisuudesta "topata" myös koulupukuja.
Retroilun ystäville: Adidas on uudelleenjulkaisemassa 70-luvun citykenkäsarjansa Lontoon version. Myynnissä 1. heinäkuuta alkaen.
Iittala on näemmä avannut kaupan Regent Streetillä. Hieno juttu, että suomalainen muotoilu on näin näyttävästi edustettuna merkittävällä ostoskadulla. Alue on varsin arvokasta ja naapurista löytyy sellaisia merkkejä kuin Burberry, Karen Millen, Bose, Reiss, Tommy Hilfiger ja joidenkin ystävieni suosikki Massimo Dutti.
Hauskaa myös, että Iittala ehti Regent Streetille ennen erästä toista suomalaista yritystä, joka edelleen taistelee oman "lippulaivakauppansa" kanssa. Tämän piti avautua kalifornialaista hedelmäyritystä vastapäätä sopivasti joulun ostosmylläkkään, mutta remontti on vieläkin kesken.
Lontoon kommaripormestarin Ken Livingstonen säädettyä keskustassa ajaminen rikollisen kalliiksi, on pyöräily kokenut uuden renesanssin. Ruuhkamaksun ansiosta pyöräily on lisääntynyt Lontoossa jopa 50%.
Hyvä keino erottua tavallisista työmatkailijoista ja kaiken maailman jopokuskeista on porhaltaa pyöräkaistaa pitkin sirkuspyörästä kehitetyllä katuversiolla.
Seuraava video demonstroi miten tämä onnistuu Manhattanilla.
Mistä ostaa
Unicycle.org
The new commuter belt
"When you think of the commuter belt around London you don't immediately think of Barcelona, Marrakech and Tallinn
But a future-gazing report suggests that we could see a new type of commuting - where large numbers of people work in the UK but live overseas.
By 2016, there will be 1.5 million people working in the United Kingdom but living overseas, using Heathrow, Gatwick and Stansted as commuter terminals - predicts a report from the Future Forum, set up by travel firm Thomson."
Edellisen artikkelin perusteella yhä useamman ennustetaan ratkaisevan aikaisemmin mainitsemani ongelmat asuin- ja elinkustannuksissa asumalla Keski-Euroopassa, tekemällä töitä kotoa ja matkustamalla toimistolle Lontooseen vain kuin on pakko. Esimerkiksi Barcelonasta tai Berliiniista voi saada lennot Lontooseen halvemmalla kuin mitä maksaa kahden tunnin junamatka Yorkista tai junalippu ruuhka-aikaan Cityyn jostain Lontoon nukkumalähiöstä.
Toisaalta jos jo asuu Lontoossa ja joutuu matkustamaan kauaksi töihin, niin voi säästää rahat viikonloppumatkalle jäämällä kotitoimistolle pariksi päivää. Ja vaikka York olikin kiva paikka, niin viikonloput Barcelonassa ja Berliinissä ovat olleet vielä hauskempia.
Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa etsimään kakkosasuntoa jostain lämpimästä. (Mihin äiti luultavasti ehdottaa Helsinkiä...)
Näin USA:n asuntomarkkinoiden romahdettua on kiva laittaa tilanne perspektiiviin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Isossa-Britanniassa asuntojen hinnoissa on jo 40% ilmaa. Tämä on huomattavati enemmän mitä USA:ssa ennen nykyistä kriisiä. Lontoossa hinnat ovat nouseet pilviin ja tavalliset työssäkäyvät ihmiset ovat jo kauan sitten hinnoiteltu ulos markkinoilta. Usein ainoa mahdollisuus hankkia oma kiinteistö on siirtyminen lähiöihin tuskallisen työmatkan päähän keskustasta.
“People doing ordinary jobs, like firefighters, cannot afford to live in London,” says Chris Hamnett, a sociologist. The city now has a commuting zone stretching about 80 miles (129 km).
Economist Special Report on Financial Centers
Lehdissä mainostetaakin asuntoja "vain" 60-75 minuutin junamatkan päästä Lontoon päärautatieasemilta. Ja tämän päälle pitää laskea usein vielä metromatka kaupungin sisällä...
Ellei nauti Cityn palkkatasoa, keskusta-alueelle jääminen tarkoittaa ahtautumista kalliiseen kimppakämppään. Halvimmillaan asuttavan huoneen turvalliselta alueelta saa alkaen n. 400 punnalla (570€), mutta hyvien kulkuyhteyksien päästä tai suosittuilta alueilta tämä maksamaa paljon enemmän.
Uusin trendi päästä kiinni ensimmäiseen asuntoon keskusta-alueella on ostaa kimpassa sukulaisten tai kavereiden kanssa. www.sharetobuy.com
Yksi syy asuntojen hintojen nousulle on ns. buy-to-let. Yli puolet asunnoista menee kiinteistösijoittajille edelleen vuokrattavaksi. Rikkaat ulkomaalaiset hankkivat mielellään myös sijoitusasuntojen lisäksi kakkosasunnon keskustasta nostaen näin kaikkein kalliimpien asuntojen hintoja. Toisaalta Cityn pankkiirien naurettavat palkat nostavat myös keskimääräisen asunnonetsijän ostovoimaa.
Eräs amerikkalainen kollega kehuskeli kuinka Teksasista saa jo puolella miljoonalla dollarilla luksususvillan ja ison pihamaan. Samalla hinnalla (eli n. 250 000 punnalla) ei saa nykyisiltä kotikulmilta välttämättä edes yksiötä. "Though, this is because nobody wants to live in Texas."
Asuntojen hintalaskuri BBC:n sivuilla kertoo, että nykyisellä asuinalueellani (Wandsworth) kodille tulee keskimäärin hintaa 451 449 puntaa (n. 640 000€). Lopun ajat ovat pakosti lähellä. Toistaiseksi kuitenkin vielä joka aamu kävellessäni rautatieasemalle ohitan 20 kiinteistönvälittäjää. Ja uusia toimistoja avautuu koko ajan.
London and Monaco are Europe’s most expensive cities for residential property buyers
Mielenkiintoistia uutisia Google Street View:n ystäville. Googlen kuplat on nähty kuvaamassa nyt myös Lontoon katuja.
Palvelun ideana on, että karttaa klikkaamalla saa panoraamakuvan siitä miltä paikka näyttää katutasosta. Googlen sivuilla loistava esimerkki miten homma toimii käytännössä.
Britit ovat uskomattoman vainoharhaisia kaikkesta mikä muistuttaa etäisesti Ison Veljen valvonnasta. Luonnollisesti uusien kameroiden ilmestyminen katukuvaan ei ole aiheuttanut hirveästi innostusta.
Fabric aloitti oman podcastin. Klubi on kuuluisa musikiistaan ja lattiaan upotetuista bassoelementeistä, joiden avulla biitin tuntee kirjaimellisesti selkärangassaan. Jäsenet saavat kuukausittain mix-CD:n, joka antaa hyvän katsauksen siitä mikä on kuuminta hottia urbaanissa musiikissa.
Miksauksiin verrattuna podcastin tarjonta näyttäisi olevan paljon laajempi. Ideana on pyytää tiskijukkia soittamaan musiikia, joka on tehnyt heihin vaikutuksen (vähän kuin Radio Helsingin levylaukku). Ensimmäinen lähetys Craig Richardsilta on varsin lupaava yhdistelmä kappaleita 30-80-luvuilta. Mukana on mm. rythm & bluesia, Cassius Clayn (myöh. Muhammed Ali) runo ja ranskalaista elektroa.
Tavallinen sukeltaminen, kiipeily ja laskuvarjohyppy ovat niin last season.
Extreme ironing on tällä hetkellä kovin juttu kaupungissa. Sitä on ehdotettu jopa korvaamaan melonta vuoden 2012 Lontoon olympialaisissa.
Ei pelkästään mainio levy, mutta myös uusin uhka Lontoossa. Paikalliset teinit ovat omaksuneet alunperin amerikkalaisten jengien käyttämän siirtymäriitin heittää happoa paaha aavistamattomien ohikulkijoiden päälle. Poliisin tietoon on tullut ainakin viisi hyökkäystä Fulhamin ja Hammersmithin alueella. Linkki aihetta käsittelevään artikkeliin.
Turistit - teitä on varoitettu.
Tarkkaavaisimmat hesarin lukijat saattoivat huomata eilisessä lehdessä jutun englantilaisesta graffititaitelijasta Banksystä: "Satojentuhansien arvoinen graffiti tuhottiin Lontoossa".
Banksy on tämän hetken ehkä kuuluisin nykytaiteilija Englannissa. The Sunday Times vertasi häntä Damien Hirstiin huhtikuun alun numerossaan. Kumpikaan ei ole vain tyytynyt tekemään loistavia taideteoksia, vaan ovat myös määrittäneet mitä taiteilijat ovat ja tekevät.
Bansky aloitti uransa maalaamalla Bristolin maaseudulla mm. lehmiä ja sikoja. Mutta on myöhemmin uransa aikana tehnyt lukuisten poliittissesti kriittisten graffitien (esim. pommia halaava tyttö tai naisen kasvojen päällä istuva kuningatar) ohella "terrori-iskuja" taidegallerioihin viemällä esille omia teoksiaan. Kohteina ovat olleet niin Brittish Museum kuin Louvrekin. Muita tempauksia on ollut vaaleanpunaiseksi maalatun elefantin tuominen oman taidenäyttelynsä avajaisiin Kaliforniassa ja graffitit Israelin ja Palestiinan välisellä turvamuurilla. Katso videoreportaasti viimeksimainitusta.
On jotain hienoa maassa, joka on tarpeeksi liberaali arvostaakseen nimettömänä pysyvää graffititaitelijaa. Jopa siinä määrin, että hänen teoksistaan maksetaan satojatuhansia puntia. Vaikka töistä maksetut summat ovatkin jotenkin ristiriidassa Banksyn ajaman "epäkaupallisuuden" kanssa...
Helsingissä graffitit nähdään edelleen ympäristöä pilaavana töhryinä. Itäväylääkin koristaneen teokset piti maalata piiloon osana kaupungin nollatoleranssia.
Linkki juttuun Sunday Timesissa. Teksti löytyy sivun lopusta.
Reivikulttuuri on kokemassa uutta nousua. Lontoon uusin villitys on "ipodreivit". Viime keskiviikkoiltana 4000 ihmistä ilmestyi yllättäen Victoria stationille. Treffit oli sovittu etukäteen internetissä. Tasan klo 18.53, eli pahimpaan ruuhka-aikaan, kaikki vetivät esiin ipodinsä ja alkoivat tanssimaan kuulokkeista tulevan musiikin tahtiin.
Alla linkki kännykkäkameralla videoon. Ensi kerralla ehkä minun itse kuvaamaa materiaalia.
Nykyaikaista yhteisöllisyyttä. Ihmiset kokoontuvat yhteen, mutta eivät voi kuunnella samaa settiä. Tai ehkä tää on vain tapa jakaa oma musiikkikokemus muiden kanssa.
