Muutto

Vaihdoin kämppää.

Mitä jään kaipaamaan:
-Kiva katu (klikkaamalla kuvia lisää taustoja)



-Kämppikset
-Kulkuyhteydet keskustaan

Mitä en jää kaipaamaan:
-15min kävelymatka juna-asemalle joka aamu
-Vuokraisäntää
-Ikkunan ohi vilahtelevia päitä. (Kaksikerroksiset bussit ovat ylättävän korkeita)
-Ahtautta
-Hiiriä
-Hajoilevaa vedenlämmitintä. (Huom ovessa roikkuva varoituslappu: "Tämä laite todettu vaaralliseksi eikä tulisi käyttää...")


-Etuoven edessä mätäneviä roskia. Tilanne paheni, kun joku varasti kaksi neljästä roska-astiasta ja jätteet jäivät lojumaan rottien ja kettujen syötävänä pitkin nurmikkoa. Ketään ei tuntunut kiinnostavan. Muuttaessani oven edessä oli lojunut kolme viikkoa käytetty kondomi.


-Alakertaan ilmestynyttä ympäri vuorokauden olevaa viinakauppaa


-Alakerran viinakaupassa öisin soitettua pakistanilaista popmusiikkia
-Viinakaupan mukana tullutta roskasakkia. Naapuri soitti poliisit ajamaan jengin tiehensä. Kostona jengi kusi etuoveen ja oven läpi porraskäytävään. (Onni onnettomuudessa, että tyhjänpäiväinen vuokraisäntä ei ollut vielä 10kk:n jälkeenkään saanut asennettua uutta kokolattiamattoa.)

Villi luonto vs. Cityelämä

Kauriita Richmond Parkissa



Kettu Clapham Commonin terassilla


Vikkelä pirulainen piiloitui mainoksen taakse. Jahtasin samaa elukkaa uudestaan sunnuntaina aamuyöstä. Huolimatta pitkällisestä takaa-ajosta puistojen ja parkkipaikkojen halki en onnistunut saamaan parempaa kuvaa. Näin ketun uudestaan maanantaiaamuna matkalla töihin, mutta ei tietysti kameraa mukana kun sitä tarvisi.

Kylpyhuoneessa ja keittiössä on tullut vastaan muutama hiiri, joita olen yrittänyt myrkyttää parhaani mukaan.

Talon edessä nähtiin rotta. Taisi olla brittirotua. Kaveri oli niin ylipainoinen, ettei pystynyt juoksemaan ja koloonkin ahtautuminen tuotti vaikeuksia.

(En malta odottaa, että pääsen muuttamaan muualle.)

"Laidback Finn looking for a relaxed flat share"

Tässä sitä taas ollaan. Nykyisten kämppisteni kanssa päätettiin muuttaa isompaan asuntoon. Joulukuussa asuntomarkkinat olivat hiljaiset, joten asunnonetsintä jäi tammikuulle. Lisäksi Nils päätti muuttaa yhteen parhaan kaverinsa kanssa, joten tarinan kolmen sankarin tiet erkanevat.

Reilun viikon päästä pitää luovuttaa avaimet, joten olisi kiva tietää seuraava osoite. Käytännössä vapaita huoneita kimppakämpissä (flat share) tulee tarjolle koko ajan. Erilaisista verkkosivuista gumtree on luultavasti suosituin. Minivaatimuksena tulisi olla ns. "double room" eli siis huone, missä parisänky. "Single room" voi olla esim. "makuuhuoneeksi" muutettu siivouskomero ja kokoluokaltaan hieman Stockan sovituskoppia suurempi.

Tarjonnasta huolimatta ongelmia on useita.

1. Kannattaa valita tarkkaan mihin ilmoituksiin vastata. Onko sijainti ok? Haluanko oikeasti asuntoa yli 30-vuotiaan kiwi(uus-seelantilais)pariskunnan kanssa? Lisäksi entiset kaupungin vuokra-asunnot (council flats) ovat yleensä masentavilla asuinympäristöillä.

2. Oikean ilmoituksen löydyttyä pitää vielä vakuuttaa kämppikset joko meilillä tai puhelimitse, että maksaa vaivan yleensä näyttää kämppää tälle random ulkomaalaiselle.

3. Kilpailu on kovaa. Jos asunto ja kämppikset miellyttävät, asunnonhakijan täytyy vielä yrittää myydä itsensä maailman rennoimpana, mutta silti tunnollisena, hauskana mutta ei liika juhlivana kaverina.

Lisäksi gumtree:ssa ilmoittelevat niin asunnossa jo valmiiksi asuvat, kuin vuokraisännät ja asunnonvälittäjät. Vuokraisännät eivät juuri välitä kuka kämpän ottaa kunhan rahaa tulee sisään tasaisesti. Tällöin myös talon henki ei välttämättä ole niin hauska. Jos vuokranvälittäjät ovat jollain tavalla mukana, niin täytyy myös maksaa välitysmaksu olemattomasta palvelusta.

Jos kaikki menee pieleen, niin olen suunnitellut sillan alle muuttamisen sijaan toimistomme serverihuonetta. Ainakin siellä on lämmin.

Suomalainen design valloittaa Lontoon

Iittala on näemmä avannut kaupan Regent Streetillä. Hieno juttu, että suomalainen muotoilu on näin näyttävästi edustettuna merkittävällä ostoskadulla. Alue on varsin arvokasta ja naapurista löytyy sellaisia merkkejä kuin Burberry, Karen Millen, Bose, Reiss, Tommy Hilfiger ja joidenkin ystävieni suosikki Massimo Dutti.

Hauskaa myös, että Iittala ehti Regent Streetille ennen erästä toista suomalaista yritystä, joka edelleen taistelee oman "lippulaivakauppansa" kanssa. Tämän piti avautua kalifornialaista hedelmäyritystä vastapäätä sopivasti joulun ostosmylläkkään, mutta remontti on vieläkin kesken.

Kolme sokeaa hiirtä West Endissä

Kävin eilen West Endissä katsomassa Agatha Christien kirjoittaman näyttelmän "the Mousetrap". Tarina syrjäiseen majataloon lumen saartamista ihmisistä aloitti juuri 56. esitysvuotensa. Näytelmä onkin yksi Lontoon instituutioista.

Odotuksista huolimatta näytelmä oli pienoinen pettymys. Näyttelijätyö oli varmasti parempi Richard Attenboroughin aikoinaan tähdittäessä näyttelijäkaartia. Myöskään juoni ei ollut kovin erikoinen. Olin kouluaikoina Christien murhamysteerien ystävä, mutta luettuani tarinoita tarpeeksi ne alkoivat toistaan itseään. Muutamaa hauskaa käännettä lukuunottamatta Hiirenloukkukaan ei tehnyt poikkeusta ja murhaaja oli arvattavissa alusta asti.

Jos kuitenkin haluaa käydä teatterissa West Endissä, niin Hiirenloukku tarjoaa turistiystävällisen vaihtoehdon. Näyttelijät artikuloivat selkeästi ja lippuja näyttää olevan saatavillla myös lyhyellä varoitusajalla.

Arvio: ** 1/2

Vuoden 2007 parhaat lainaukset

"…these are most probably the worst business people ever assembled in one place to run anything..... I think they should be sacked, hung drawn and quartered, thrown out of the country and the whole thing [the London Underground] returned to public ownership."

Ken Livingstonen mielipide Metronetin johdosta. Pormestarin lehdistötilaisuus, 13.3 2007.

...ja muita vuoden 2007 parhaita Lontoo-aiheisia lainauksia Londonistissa

Yöherkkuja keskuksen valtakunnasta

Kaupunkilaisen kriittisiä hengissäselviytymistaitoja on tietää mistä löytää yömättöä.

Aamuyöllä kannattaa pysyä erossa niin Piccadillyllä myytävistä hodareista kuin monikansallisista pikaruokaketjuista. Hampurilaisravintolat myös sulkevat paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Viime aikoina olen suosinut Wardour Streetiä Chinatownissä, missä muutama kiinalainen ravintola pitää ovensa auki viikonloppuisin viiteen asti. Myöhemminkin pääsee sisään jos kolkuttelee ovelle. Tällöin henkilökunta tarkastaa, ettei kadulla näy muita ja ohjaa syömään yläkertaan.

En välttämättä ruokailisi kyseisissä ravinteleissa valoisaan aikaan, mutta aamun jo sarastaessa edulliset nuudelit ja kanaa Sichuanilaisittain valkoisilla pöytäliinoilla katetussa pöydässä on enemmän mitä väsynyt yönkulkija saattaa edellyttää. Tämä on myös huomattavasti sivistyneempää kuin kiskurihintaisen hodarin ahmiminen Coca-Cola kyltin alla ketsupin valuessa pitkin paidan kaulusta.