sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Ammattina pummaus, harrastuksena huumeet

Ihan niinkuin Covent Gardenissa vaanivat taskuvarkaat eivät olisi tarpeeksi, kaupungilla päivystää mitä ihmeellisimpiä pummeja, jotka ovat valmiita tyhjentämään hyväuskoisen suomalaisen taskut.

Eilen kotikadulla sipsutteli vastaan joku heebo, joka pyysi puntaa bussilippuun ja heilutteli taskusta löytynyttä pilleripurkkia. "I'm dementic and live in Stockwell". Muisti siis näytti pelaavan sen verran hyvin, että ainakin tiesi mistä on kotoisin.

Bussirahaa pyysi myös Wandsworth roadilla heiluva tyttö, joka väitti tulleensa poikaystävänsä pahoinpitelemäksi. Tytsy kyllä näytti tiejyrän allejääneeltä, mutta tarinalta katoaa ikävästi pohja, kun sen kuulee jo toista kertaa. Tai sitten poikaystävä pitäisi ehkä laittaa vaihtoon.

Narkit ja peruspummit poislukien kerjäläiset voivat olla ihan oikeassa ahdingossa. Tästä syystä asunnottomille on annettu kunniallinen tapa ansaita rahaa myymällä hyväntekeväisyysjulkaisua The Big Issueta. Myyntitaktiikka on usein aggressiivinen ja hyvästä ajatuksesta huolimatta metroasemilla vaanivat myyjät käyvät nopeasti hermoille.

Päätin kerrankin tehdä hyvän työn ostamalla lehden, koska helmikuun numerossa näytti olevan mielenkiintoinen artikkeli Portisheadin tulevasta albumista. Myyjä yritti kuitenkin huiputtaa tunkemalla mun laukkuun mainoskatalogin oikean lehden sijaan. Huomasin vilungin ja nappasin lehden tyypin kädestä. Kannattaakin olla tarkkana, että on tekemisissä vain rekisteröityjen myyjien kanssa, jotka tunnistaa nimilaatasta.

Jos haluaa olla varma, etteivät rahat päädy paikallisten huumediilereiden taskuihin, mielestäni kannattaa vältellä kadulla kerjääviä ihmisiä ja sen sijaan tukea virallisia hyväntekeväisyysjärjestöjä. Tai sitten edes ostaa se Big Issue.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Charlie?

Vinkki Lontoon yöelämään. Jos joku tulee kysymään Charlieta, niin hän mitä todennäköisemmin ei ole etsimässä kaveriaan...

Movie Mania ja Prince Charles Cinema

Charlie Chaplin ja Leicester Square merkkaavat Lontoon elokuvaviihteen keskusta. Torin laidalla löytyvät kaikki kansainvälisten ketjujen megalomaaniset teatterit ja lippujen hinnat ovat täysin säädyttömiä. Täällä järjestetään paljon ensi-iltoja ja läpikulkumatkalla on tavallista joutua puskemaan sivuun punaisella matolla pyöriviä turhia Hollywood-julkkiksia. Olen aina pitänyt tätä kaikkea aivan liian kaupallisena todelliselle elokuvataiteen ystävälle.

Tänään kuitenkin päätin antaa Leicester Squarelle uuden mahdollisuuden. Kuulin eräällä sivukaduista sijaitsevasta indie-teatterista Prince of Wales Cinemasta, missä lippujen hinnat alkavat 1,5 punnasta ja ohjelmistossa on myös vähemmän tunnettuja tuotantoja ja klasikkoja vuosien takaa. Keskustan teatteriksi tämä on ehdottamasti tarkastamisen arvoinen.

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Askel ylöspäin asuinmukavuudessa


Uusi koti löytyi kuvassa olevan talon yläkerrasta vain muutama päivä ennen kuin edellinen kämppä lähti alta.

Asunnon vaihtaminen ja uusien kämppisten löytäminen voi olla hieman tuskallista. Asiaan kuuluu selkäänpuukottamista, tyhjiä lupauksia, hävyttömiä vuokrapyyntöjä ja tietysti epäilyttäviä kämppisehdokkaita.

Tällä kertaa kaikki päättyi hyvin.

-Työmatka lyheni 10min.
-Tilava olohuone. (Huom takan edessä sijaitseva kotitoimisto.)


-Mukava ja siisti kämppis
-Oikea keittiö, joka myös siisti.


-Lontoolaiseen tapaan puolalainen siivoja käy joka toinen viikko
-Ei ammuskelua naapurustossa.
Sen sijaan ympärillä vallitsee leppoisa pikkukaupunkitunnelma, mitä korostaa lauantaiset katumarkkinat. Myytävänä kaikkea tuoreesta kalasta antiikkiin.
Lisäksi löytyy paljon hyviä ravintoloita ja baareja.
Kotikatukin on varsinainen rauhan tyyssija.


Muutama ongelma:
-Lähin kauppa on 50m päässä, mutta myy vain alkoholia.
-Jossain ikkunan alla on linnunpesä. Kamala mekkala aamuisin.
-Kylpyhuoneessa on kokolattiamatto. Yök.
-Vessassa kuuma ja kylmä vesi tulevat eri hanoista. Yleensä pesen kädet laskemalla kuumaa vettä niin kauan että alkaa polttaa, jonka jälkeen parantelen palohaavoja toisen hanan alla. Lisäjännitystä tarjoaa hanojen summittainen toiminta. Ikinä ei tiedä kummasta tulee kuumaa vettä. Ilmeisesti käsienpesussa ei kuulu käyttää juoksevaa vettä, vaan lavuaari tulisi täyttää sopivassa suhteella kuumalla ja kylmällä vedellä. Toivon edelleen, että moisen voisi välttää siirtämällä salamannopeasti käsiä hanalta toiselle.

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Viikon lasku

Rahoitusalalla työskenteleville suunnatussa City A.M.-ilmaisjakelulehdessä julkaistaan joka maantantai "viikon lasku". Jutun ideana on fiilistellä investointipankkiirien ja muiden rahaparonien ökyilyä. Alla esimerkkinä 10 hengen seurueen synnyttämä 8 616.38 punnan ravintolalasku. (Nykykurssilla n. 11 600€)


Kaupungissa liikkuvien huhujen mukaan vastaavat suoritukset ovat paremminkin arkipäivää kuin minkään hehkutuksen arvoisia...

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Onnea alennuksessa

Yhdessä maailman kalleimmista kaupungeissa alennusmyynnit ovat erittäin kannattavat. Hintoja on leikattu parhaimmillaan -70%.

Lisäksi kaupat ovat auki sunnuntaisin kuuteen tai seitsemään asti, joten ainoat rajat hävyttömälle kuluttamiselle ovat luottokortilla.

Kannattaa kuitenkin pitää kiirettä. Aikaa on enää viikko tai pari.