Kaupungin vihreät keuhkot

Battersea Park

Hyde Park ilta-auringossa

"Vihreät keuhkot" ovat ehdoton edellytys elämälle Lontoossa. Mulle tärkeitä ovat Battersea Park (lähellä kotia ja kiva kiertaa iltaisin) ja loistava Richmond park, missä pääsee ihailemaan villikauriiden kirmailua Heathrow:lle laskeutuvien koneiden alla. Sekä tietysti Wimbledon ja Barnes Commonit. Richmond Parkiin on tosin tunnin juoksumatka, joten puiston kiertäminen vaatii normaalia enemmän nestettä, aikaa ja asennetta.

Myös aivan ydinkeskustaa halkoo pitkä yhtenäinen puistovyöhyke: St. James Park, Green Park, Hyde Park ja Kensington Gardens. Nämä puistot mahdollistavat lenkkeilyn ruohikolla aivan metropolin ytimessä. Yritä samaa Pariisissa...




Matkalla voi myös bongata muutaman turistinähtävyyden.

"Big Ben"

Buckingham Palace

Lontoo on maailman pääkaupunki

New Yorkilaiset ovat hiljalleen heräämässä todellisuuteen, että Isosta Omenasta on hävinnyt mehukkuus ja Lontoo on noussut maailman pääkaupungiksi. Merkit ovat kaikkialla. New York menetti asemansa maailman finanssikeskuksena, Woody Allen siirtyi filmaamaan Lontooseen ja jopa Ranskan ympäriajo aloitti Trafalgar Squarilta.

"If Paris was the capital of the nineteenth century and New York of the twentieth, London is shaping up to be the capital of the 21st" julistaa New York Magazine artikkelissaan London (the other New York).

Teksti tavoittaa erinomaisesti tunnelman kotikulmiltani: "To Londoners now, there’s a sense that the future belongs to them: It can sometimes seem as if there’s nobody over 30 on the streets, and that a great experiment in mass immigration and assimilation is under way."

Kanaalin takana odottava Eldorado onkin houkutellut uskomattoman määrän ulkomaalaisia. "At this rate, London will soon reach the level of foreign-born residents in New York during its great age of immigration, in the 1900s and 1910s. The extraordinary city that grew in those decades and the ones that followed owed much to their energy and enterprise, and the same is already true of London."

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että viimekesäisten kokemuksieni perusteella Peking on varteenotettava kilpailija 2000-luvun maailman napana. Edellyttäen tietenkin, että asukkaat selviävät hengissä kaupungissa leijuvasta savusumusta.

Irak vs. Bahrain Hyde Parkissa

Hyde Parkin Speaker's Cornern on tunnettu kokoontumisen- ja ilmaisunvapaudestaan. Kuka tahansa saa tulla paikalle ja puhua mistä vaan. Lupa julkiseen kokoontumiseen annettiin vuonna 1872, mutta vapaan ilmaisun perinteen uskotaan alkaneen jo aikaisemmin, kun vieressä olevan Marble Archin luona hirtetyt saivat pitää viimeisen puheen ennen tuomioon täytäntöönpanoa. Useimmiten Speaker’s cornernin puhujat ovat tavallisia kaduntallaajia, mutta välillä paikalle on ilmaantunut myös suurmiehiä. Kuuluisimmat lienevät Lenin, Marx ja George Orwell.

Tänä sunnuntaina monet puhujat käsittelivät arabien ongelmia. Tilanne kärjistyi, kun Irakin lipulla koristeltuun lippikseen sonnustautunut puhuja lähti sankan ja äänekkään joukon saattelemana esittämään mielipiteitään vieressä puhuneen Bahrainilaisen luokse. Ikävä kyllä arabiantaitoni ei aivan riitä tulkitsemaan mistä on kysymys. Videon perusteella Lähi-idän puhetraditio näyttää kulkevan jossain normaalin väittelyn ja käsirysyn välimaastossa.



Jos katsoo videon tarkkaan, niin saattaa huomata vilaukselta kaksi mustiin kaapuihin pukeutunutta naista, jotka hyppäävät sivuun ja kääntävät selkänsä ennen kuin heidän silmänsä joutuvat filmille.

Lontoo veden vallassa

Mun lomien aikana oli kotinurkilla sattunut ampumatapauksen lisäksi muutakin jännää. Sää oli ollut perin englantilaista ja vettä oli tullut taivaan täydeltä. Ohessa entisen kämppikseni ottama kuva vanhalta kotikadulta. Kuvaa klikkaamalla pääsee näkemään koko kuvasarjan.



Seuraava kuva on vanhan kotini alakerran vessasta. Kuten näkyy, englantilaisten perverssio peittää lattiapinta-ala kokolattiamatolla ulottuu aina saniteettitiloihin asti.



Kovien sateiden aikana viemärit tukkeituivat ja vettä alkoi tulvimaan sisään myös pytystä. Ei ollut siis yhtään hullumpi idea muuttaa toiseen kerrokseen...

Thyran omakohtaisista kokemuksista kaatosateista voi lukea blogissa: Tulip girl goes London.

Iris scan in practice @ Heathrow hell

Kerroin jonkin aikaa sitten mahdollisuudesta korvata Heathrow:n passintarkastus iiriksen skannauksella.

Olen vihdoinkin päässyt rekisteröitymään palveluun. Kokemus on varsin futuristinen ja samalla erittäin tyydyttävä. Juuri mistään ei tule parempi mieli kuin massiivisen jonon ohittamisesta ja passintarkastuksen läpäisemisestä alle minuutissa. Tämä siitäkin huolimatta, että 10 minuutin säästö passintarkastuksessa valuu helposti hukkaan taksimatkalla kotiin. Ei ole tavatonta, että 30 minuutin ajomatkaan menee yli 1,5 tuntia taksikuskin töppäilyjen ja loputtomien ruuhkien takia.

Lopulta iiriksen skannaus ei paljoa lohduta Heathrow:lla (ja sen ulkopuolella) vallitsevaa kaaosta. Eilen lehdet raportoivatkin näyttävästi kuinka ”Heathrow Hell” alkaa jo vaikuttaa maan kilpailukykyyn. Lehtijutut päivittelivät kuinka ulkomaalaiset liikematkustajat välttelevät Englantiin lentämistä, koska eivät halua kulkea Heathrow:n läpi.

Heathrow on yksi surullisista esimerkeistä UK:n pieleen menneistä yksityistämisprojekteista. Heathrow:ta hallinoivan BAA:n yksityistämisen jälkeen unohdetiin palvelualttius ja kenttä valjastettiin markkinavoimille. Esimerkiksi alunperin väljä ja rauhallinen Terminaali 1 täytettiin kaupoilla ja tätä nykyä T1 tunnetaankin parhaiten bazaaritunnelmastaan.

SW8 Shooting

Ollessani lomilla kaupungissa oli vauhtia ja vaaratilanteita. Melkein omalla kotikadullani oli sattunut ampumavälikohtaus. Yksi kuoli ja portsari haavoittui, kun joku avasi tulen konepistoolilla Bar SW8:n edessä. Tapahtumapaikalle on vain vajaa kilsa mun asunnon ovelta.


Sitä on turha pelätä terrorismia, kun jotain tälläistä sattuu yhtenään ja vieläpä omalla hoodilla.

Heathrow kohotetussa valmiustilassa

Viimeisen kolmen päivän aikana olen joutunut kulkemaan kolme kertaa Heathrow:n läpi. Ajoitus ei ole mitenkään täydellinen. Viime viikonloppuna Edinburghin kentälle rysäytti palava maastoauto ja Lontoon keskustasta löydettiin kaksi nauloilla sekä bensa- ja kaasukanistereille täytettyä autoa. Olettaa voisi, että Heathrow olisi seuraava kohde tai ainakin tiukkojen turvatoimien seuraksena täydessä kaaoksessa.

Vastoin kaikkia kauhukuvia, pääsin kentän läpi joka kerta ilman suurempia ongelmia. Pariisin helvetilliseen Charles de Gaulleen verrattunna Heathrow oli kuin rauhan tyyssija. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Ainoastaan terminaali 4 oli tänään jouduttu evakuoimaan osittain epäilyttävän matkalaukun takian. Tämä ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut omaan matkantekooni.

Legendaarisen tehoton BAA (paikallinen ilmailulaitos) ei tällä kertaa pystynyt sähläämään tilannetta. Muistissa on vielä miten viime jouluna sumun aiheuttamat myöhästymiset syöksivät kentän kaaokseen. Sen sijaan poliisi hoiti tilanteen ammattimaisen tehokkaasti. Itse huomasin kohotetun valmiustilan vain normaalia useampana MP5 konepistoolia kantavina poliisipartiona.

Alla olevassa kuvassa Heathrow kylpee keskikesän ilta-auringossa.